Heti miten herättyämme, puurojen jälkeen, lähdettiin kohti Kastelholmin linnaketta.

Matkahan ei ollut pitkä, vain muutama maili, toista vuonoa pitkin koilliseen.

Satamaisäntä otti meidät vastaan ja toivotti tervetulleiks, ruotsiksi.

Eikä loppu peleissä ollut pahoillaan, vaikka ilmoitimme käyvämme vain päiväseltään.

Söpöt satamarakennukset pitivät sisällään kaiken tarpeellisen saunaa myöten.

Emäntä oli leiponut pullaa, jota myöskin ostettiin mukaamme. ( eivät olleet kaksisia)

Siitäpä sitten kiipeäminen linnalle.

Ennen linnaa, oli museon toimesta rakennettu hieno maalaisrakennuskompleksi. Aidasta tuli ihan lapsuus mieleen.

Katot oli tehty oljista.

Viimeeksi tässä laajuudessa vastaavanlaisia kattoja nähnyt Virossa, olisko ollut Saarenmaalla tai Muhulla.

Materiaaliahan saaristossa on.

Olipa savusaunassa kiukaalla kokoa. Saapi isompikin porukka löylyjä ottaa, ei varmana lopu lämpö.

Tarina ei kerro, mutta palvasivat aikoinaan myös lihaa noissa saunoissa.

Ja kun oli saatu sato korjattua ja kenties ne lihat palvattua, laitettiin ne tämmöisillä ”tassuilla” varustettuun aittaan. Ei tainnut päästä tuosta ohi edes hiiret eikä rotat. Ovelaa.

Muutenkin tämä pihapiiri on upeasti toteutettu.

Näkyi olevan eläkeläisä muitakin kuin me.

Je nää muut ei olleet tulleet veneellä.

Busseja oli muutama parkkiksilla.

Janoa varten oli kaivokin.

Saattoipa vaan olla niin, että ei ollut enää käytössä.

Tämä oli linnoituksen sisäpihalla.

Ja etten puhuis ihan omiani, pieni lainaus Wikistä:

Kastelholman linna (ruots.Kastelholms slott) on linna AhvenanmaanSundissa. Sitä alettiin rakentaa 1300-luvun loppupuolella, ja siitä tuli Ahvenanmaan hallintokeskus 1400-luvun alussa. Linna piti asemansa vuoteen 1634, jolloin Ahvenanmaa liitettiin lääniuudistuksessa Turun lääniin. Tämän jälkeen linna rappeutui nopeasti, ja vuoden 1745 tulipalon jälkeen linnaa käytettiin enää viljavarastona. Raunioiden ensimmäiset konservoinnit tehtiin 1890-luvulla ja tieteelliset dokumentoinnit 1960-luvulla. Museoksi varastona toiminut pohjoissiipi otettiin jo 1930-luvulla.

Kuvia olisi sitten ihan pikkasen, joten laitampa parhaat palat.

Ja oli niillä aikoinaan parannuskeinot.

Ei se ihme, jos lehmä tuon rohdon jälkeen kirmaisi menemään.

Mahtava on linnoitus.

Ja oli lähellä oli vielä vankilakin.

Se oli toiminnassa aina 1950-luvulle asti.

Kahleilla oli kokoa ja painoa.

Kun puhutaan, että hilut kintuissa, ni nää on just niitä hiluja.

Kyllä kannatti poiketa Kastelholmissa.

Satamaisäntä toivotti meidät tervetulleiks ensikesänä, ja koko viikoksi sitten.

Liikkeelä kun oltiin melkeimpä keskiajalla, ohitimme aikakauteenkin sopivan purren.

Näitähän on käytetty täällä saaristossa iät ja ajat.

Seuraava kohteemme on Bomarsund.

Ja siellä olevat linnoituksen rauniot.

Ja satama.

Linnoituksen ja sataman välissä on iso camping-alue.

On telttoille ja vaunuille paikkoja, ja paljon.

Lisäksi pikkumökkejä runsaasti.

Lähistöllä on myöskin hyvä ravintola.

Kävimme testaamassa paikan antimet ja hyviksi havaittiin.

Valittiin thai-annokset joiden hinta/laatusuhde oli kohillaan.

Annosten nimistä on sitten turha kysellä, kun en thaita taida…..

Tuon makeen lippiksen ostin Maariahaminasta, kun se Masimpin antama alkoi jo olla tiensä, eiku väylänsä, päässä.

Sitten siitä raunioituneesta linnoituksesta.

Wiki:

Vuonna 1853 alkanut Krimin sota laajeni vuonna 1854 Itämerelle Oolannin sodaksi. Tuolloin Bomarsundin linnoitus oli vasta puolivalmis.

Brittiläiset ja ranskalaiset joukot hyökkäsivät linnoitukseen 8. elokuuta 1854 noin 12 000 miehellä. Samaan aikaan noin 40 Itämeren laivaston alusta asettui puolikaareen Lumparnille linnoituksen edustalle.^[3]

Puolustajia linnoituksessa oli noin 2 200, (joukossa suomalaisia tarkka-ampujia) ja hyökkääjiä oli noin 12 000. Neljän päivän taisteluiden jälkeen linnoitus antautui.

Noin kaksituhatta sotavankia vietiin Ranskaan ja Englantiin.^[4]

Tietokoneella tehty havainnekuva, lainattu Wikistä, näyttää, miten mahtava rakennus on ollut.

Tuonne on mahtunut 2600 henkilöä majoittumaan, sotilaita perheineen.

Muurin pätkiä vain vähän tallella.

Perusteellista tuhotyötä tekivät, kun pelkäsovät venäläisiä.

Huomenna pittäkin sitten ottaa vähän iisimmin.

On meinaan saatu niin paljon kultturellia ja historiallista tietoo, että sulatteluun menee ona aikansa.

Onneksi lähistöllä on ”autioita” saaria, mihin voidaan mennä, pois sivilisaatiosta, puhumattakaan tietoa historiasta ja sodista.