Aamiaiselle heti seiskalta, ei ollut muita, ei. Rauhassa saatiin tankata ja sit taxin ootteluun.

Tulikin pitempi oottelu.

Oltiin sovittu ferry-lippuja ostettaessa, että noutavat hotellilta klo 7:30 – 7:45 että keretään laivaan. Kun kello oli muutamaa minuttia vailla kahdeksa, jolloin laiva lähtee, aloin jo pikkasen hermostua ja marssin respaan. Näytin tytölle, virkailijalle, voutheriamme. Tytsy soitti heti miten siinä olevaan numeroon, sai sieltä toisen numeron. Soitti, sai uuden numeron. Nyt sain vastauksen, että taxi tulee parissa minuutissa. Tarkistin samalla ajan. Kello oli tuolloin minuuttia vailla kahdeksan. Taksi tuli noin viidessä minuutissa, hypättiin laukkuinemme lavalle, oli siis lava-auto, ja huristeltiin satamaan. Hirvee hösä, että äkkiä nyt laivaan. Siis laiva odotti meitä. Päästiin liikenteeseen varttia yli. Jonkun mogaajan takia laiva myöhästyi lähdössa vartin. Toivottavasti saapi luunapin, vähintään.

Jos oikein ymmärsin, niin hotellilla jo päivittelivät, että ei ois pitäny lippua sieltä laivalta ostaa, vaan heiltä. Tämä kun ei ollut eka kerta, kun ei noudeta asiakkaita juurikin tämän yhtiön välittämiin laivoihin. No, onneksi ei käynyt pahemmin.

Tästä brykalta alkoi paluumatka Phuketin saarelle.

Ja tuosta pienen matkaa, niin näkyi ravintola, jossa käytiin toissa iltana syömässä. Terassi on tuon nopen sinisen veneen peräpuolella.

Samaten siinä näkyy vihreitä altaita, joista kalat ravintolaan takuutuoreena.

Samoihin aikoihin lähti toinenkin laiva ja pari nopeaa venettä, jotka kääntyivät etelään.

Ei tää nyt ihan uusi keksintö ollut, mutta vauhtia piisas.

Melkeen kuin bussissa ois istuttu.

Mut se hyvä puoli näissä on, että sisätilat ovat ilmastoidut. Tuulesta huilimatta, kannella aikas lämmin.

Phi Phillä piti vaihtaa laivaa, ja tällä kertaa se vaihto tapahtui sataman edustalla, merellä. Ja koska olimme lähteneet myöhässä, joutui tämä toinen laiva odottelemaan meitä sen vartin verran. Nyt tämä tarina ei kerro, oliko odotus tapahtunut laiturissa vaiko merellä.

Onneksi laivahenklökunta hoiti matkatavaroiden siirron mutta ite mentii ’siltaa’ pitkin. Oli pojat näköjään tehneet tän aikaisemminkin, sen verran tehokasta oli toiminta.

Laukut oli koko matkan ajan kannella, mutta nyt tässä toisessa ne vietiin sisälle.

Sisältä nää ei kauheesti eroa toisistaan, kokonsa puolesta tietty vähän.

Oli tämä yksilö pikkasen uudempi.

Keli oli jo vähän kovempi, sivuvastaista aaltoa pukkas, oisko ollu aluks metrin puoltoista ja puolen matkan jälkeen pikkasen isompaa. Keinutti kuitenkin vähän.

Matkalla näytettin joku transformer-elokuva. Ois varmaan pitänyt olla varhaisteini-ikäinen, että ois päässy fiilikseen. Vaan eipä ollut muutakaan tekemistä.

Laivalta ostettiin vanikyyti Patongbeachille. Veivät suoraan hotellille, 500 pth. Auto oli melkein täys.

Täähän on oikee city. Kuva käytävältä,, huoneemme ovea vastapäätä.

Allasnäkymää. Vesi ei tässä altaassa ollut niin lämmintä kuin oli Lantalla. Vahinko. Taitaa jäädä uinnit Kipparin kohalta vähiin. Voihan siellä pulahtaa, mutta, mutta ,,,,,

Saatiin porukka kasalle, Päivänsakaritar, Madamen sisko ja miehet, joten kimpassa suunistettiin illalla syömään. Vähän matkaa kuljettiin sitä toista pääkatua, jonka varrella hotellimme on, pohjoiseen päin, kun löysivät sopivan ruokalan, minä seurailin.

Meillä onnistui tosi hyvin, thaimaalaisittain anķkaa ja toisessa possua. Soosis oli juuri sopivasti potkua.

Ja alkuun kevätkääryleet, nekin vimosen päälle.

Sieltä suunnistettiin jonkin moiselle hulinapaikalle, oli basaarityyppistä krääsää ja ennen kaikkea, näille baareja. Niitä oli muuten ihan muutama vieri vieressä. Ja meteli. Sitä riitti.

Eipähän tarvi mun tulla tänne uudelleen.

Ekat driksut ekoille.

Katotaan mihin huomenna päädytään, kun on se oikea juhlapäivä. Eli se syy, miksi täällä ollaan.