Eipä jääty aamulla ihmettelemään. Keräilin sähköjohdot pois. Joutui käyttämään eilen kaikki mitä veneessä oli, että saatiin sähköä veneeseen. Yhteensä löytyy jatkojen kanssa n 60 metriä.

Otin vielä tykin muurien raunioista yhden.

Näitä piti kuulemma rakentaa usseempi tänne niemeen ja kapeikkoon.

Pilvetön on tänäänkin päivä.

Olin taas viettänyt aikaa taivaallisessa ihmemaailmassa, tutkaille sateliitin välityksellä tulevaa saarta, mihin liinamme kalliokiiloilla kiinnitetään.

Tämä sijaitsee heti Östra Simskälan pohjaispuolella.

Laitampa isommalla skaalalla vielä, jos joku enempi yleissilmäystä kaipaalee.

Tästä ei ole pitkä matka Myrskyluodon Maijan saareen, oisko 10 mailia lounaaseen päin. No, nyt emme sinne mene, kun vasta viime suvena siellä käytiin.

Täällä päin vedet voivat ilmeisen hyvin.

Rakkolevä on siitä hyvänä merkkinä.

Meidän kotivesillä nuo on sellaisen vihreän mössön peittiä kaikki.

Täällä ei tietoakaan semmoisesta.

Veden lämpötila on peräti pari astetta viileämpää, 22 asteista.

Eilen kun melkein potut ois voinut meressä keittää, uskaltauduin minäkin veteen ja kyljet putsasin sienellä. Tuohon vesilinjaan muodostuu yllättävänkin paljon sellaista harmaata pa..kaa. Vaikka kohtaa on vahattu pariinkiin kertaan, ei se estä lian tarttumista, mutta lähteepä helpommin pois.

Laitoimpa Mavicin yläilmoihin ja vertailin samalla, onko polaroivalla suotimella vaikutusta.

Varsinkin videossa huomaa paljon selkeemmin sen eron. Suotimella kuvat näyttävät matalan veden ”syvemmältä” kuin ilman. Ja sehän sen tarkoitus onkin.

Koska keli oli mitä mainioin, kaivoin lakka purkin esiin, ja lakkasin kaiteet sekä kattoluukkujen reunukset. Haalistuvat peijakkaat muuten.