Huilipäivä

Aamupalan jälkeen lähdettiin porukalla kävelemään kohti beachiä. Täällä olikin rannalla porukkaa. Ja jos jonniimoista tyrkyttäjää.

Lahdukassa oli myös joku isompi risteilijä, johon veivät ja toivat asiakkaitaan valkosella jahdilla. Ja tietenkin liitovarjon vetäjiä sekä halukkaita ’liitäjiä’, yrittäjien onneksi.

Eilinen opas kertoi, että hän ei suosittele uimaan tässä rannassa, vaan esim pohjoisemmassa. Näkyi tuolla kuitenkin aika paljon pulikoijia olevan. Joko eivät tienneet tai välittäneet.

Noin puolessa välissä rantaa oli muutama talo, jotka mielestäni alkais olla jo remontin tarpeessa. Mut multahan ei tällaista kysellä.

Pääsin läheltä kuvan ottamaan katukeittiön kaasuvehkeestä.

Auton peltivanteeseen tehty tausta ja porattu reikiä kaasua varten. Halpa ja toimiva systeemi. Kekseliästä porukkaa.

Kekseliäisyyttä riittää sähköissäkin.

Nimittäin näiden vian etsintä voipi olla haastavaa hommaa.

Se me saatiin kokeakin.

Heti tämän kuvan oton jälkeen, meni koko kadulta sähköt. Jo tänne Suomalaiseen ravintolaan tullessamme meille omistaja manaili, kun sähköt temppuilee. Pitäis kuulemma  tulla ns kolmivaiheisena, mutta yksi on pudonnut pois, jolloin mm ilmastointi ei toiminut. Olivat jo jonkin aikaa sähkärit yrittäneet paikallistaa vikaa.

Olimme kerenneet tilata jo ruuat ennen sähköjen katoamista, joten kun ne saapuivat, saatiin nauttia kynttiläillallinen. Ei ollut hääppönen esitys. Mulla piti olla hapan imelä katkarapuja riisillä, tuli nuudelilla, eikä ollut sen enempää hapanta ku imelääkään. Ei onneks ollu kyl kallistakaan.

Eikä se henkilökuntakaan ’sävähdyttänyt’. Jotenkin aisti, että nää ei nyt puhalla samaan hiileen. Isäntä, siis omistaja, osoitti mielestäni aika ammattitaidottomuuttaan, jos ei omassa ravintolassaan tiedä mitä annokset pitää sisällään, vaan joutui aina kysymään vaimoltaan, Thaimaalainan, jonka nimissä tod näk ravintola on. Sen mä tiedän, että ulkolainen ei saa työskennellä edes omassa ravintolassaan, mutta jotenkin koko toimitus tökki. Eipähän tarvi tulla uudelleen. Tosin enhän tiedä, tuunko muutenkaa Phukettiin uudelleen.

Tää paikka on aika syrjässä, vaikka onkin ihan kylän yhden yökeskuksen vilkkaimman kadun poikkikatu. Mut on just sen 150 metrii liian kaukana siitä.

Tuolla kadulla on sit ihan mitä vaan, mitä tulee huvituksiin. Niin paljasta pintaa kuin meteliä.

Mä oon tullut vanhaksi …….

En kehdannut ottaa lähikuvia.

Yhden hyvän videon otin, mutta yhteydet pätkii sen verran, että liitän sen tänne sit kotona.

Tuk Tukilla huristeltiin hotellille.