Eka kokopäivä Phuketissa 5.11.

Aamupala oli jo astetta monipuolisempi edelliseen majoitupaikkaan verrattuna, joten nälän tunteen sai siirrettyä oikein hyvin iltapäivään. Kokoonnuimme altaalle vajaaksi kahdeksi tunniksi. Oli tarkoitus lähteä retkelle, jonka ladyt olivat käyneet ostamassa meille. Lähtö olisi hotelliltamme klo 13:00. Eipä ollut. Kun auto viimein tuli puoli tuntia myöhässä, selvisi, että oli odottanut edellisessä noutopaikassa muutamaa leidiä, jotka ei kuitenkaan olleet ilmaantuneet paikalle. Siispä lähdimme ilman heitä, hukaten jo lähdössä aikaa ihan liikaa.Auto oli Hiacen pikkubussi, johon mahtui 12 kyytiläistä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli joku näköalapaikka. Näkihän sieltä hienosti alas rannoille. Oisko ollut Karon beach ja joku toinen, tuo kauimmainen oli Patong beach. Nämä jääneet tyttöset, heidän piti tulla tänne toisella taksilla, joten jäimme odottamaan. Taas meni melkein puolituntia ….. Ei tullut tyttöjä …. Jatkoimme jollekkin toiselle näköalapaikalle, melkein saaren eteläkärkeen. Nyt tyttöset liittyivät joukkoomme.Täällä ei ollut näköpiirissä taloja tai hiekkarantoja, mutta muuten maisema oli enempi kuin hieno.

kuulemma maailman kaunein paikka ?

Matka jatkui norsusafarille.

Oli elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen norsusafari. Meno oli varsin keikkuvaa. Koko ajan tunne, että kohta pudotaan.

Vasta jälkeen päin tajusin, kuinka huonosti kohtelevat näitä norsuja. Piikillä lyövät päähän ja pitävät kahlittuina.

No, tulipahan koettua …

Siitä suunistimme budhan patsasta äimistelemään.

Olivat rakentaneet tätä monumenttia jo viisi vuotta, ja pahasti kesken.

Toivottavasti ei ala kilpailla Iisakin kirkon kanssa.

Tai nykyisinhän Barcelonan Gaudin piirtämää kirkkoa on rakennettu jo vuodesta 1882 ja ei loppua näy.

Sitten olisikin seuraavassa kohteessa pääsyt mietiskelemään. Oli joku pienehkö temppeli. Sen verta vanha oli, että lehtikulta irtoili. Siitä raaputtamalla olis saanu rahhaa,,, tai ainakin rahan arvosta tavaraa.

Kahville päästiin korutehtaaseen, köyhät kyykkyyn paikkaan. Oli siellä yksi tiski, mistä olis saanut koruja alkaen 50 000 pht. Loput oli sit ”vähän” kalliimpia.

Ei ostettu mitään.

Pähkinätehtaalla ja hunajamyymälässäkin piti piipahtaa.

Rupes olee ohjelmaa yhelle päivälle. Sinällään, ihan hyvin järjestettyä sellaista.

Kun kulttuuria vai sivistystä, oli saatu tarpeeksi, kirjoittajan kommentti, siirryttiin ’paheiden pesään’, yötorille.

Tää olikin sit astetta isompi rahan keruupaikka. Vain Soulissa nähnyt isomman. Jos täältä et löydä hilavitkutinta tai retonkii itelles, hyppää mereen. Ruvettiin ensitöikseen kyselee katukeittiöitä??? Meille viittoiltiin, että tohon suuntaan. Rupes jo usko hiipumaan kävely tohon suuntaan, ei meinannu löytyy. Mut aikamme käveltyämme kojukäytäviä pitkin tohon suuntaan, tuli padat ja grillit vastaan.

Siinä otettiin kaiken näkösiä vartaita, 25 pth kpl, eli kympin kalliimpia kuin Lantalla. Mut hyviä olivat ja maha saatiin täyteen. Ei oltu syötykään koko päivänä ku parit jädet ja kello oli jo setsemän, ku tänne tultiin.

Opas piti äänestyksen, kauanko ollaan ja tunti riitti. Ohjelmaan oli kuulemma varattu tähän kaks tuntia ja että olis pitäny jo tähän aikaan olla takas Patongbeachiĺlä.

Sikspä tähän sovittuun risteykseen tultiin mahat täynnä klo 20:00.

Jengi oli koossa ja kotimatka alkoi.

Tää opas oli valinnut oikeen homman itelleen. Oli niin positiivinen, osas kertoa kohteista ja saaren elinkeinoelämästä todella hyvin ja elävästi. Ja päätti aina lauseensa : hä hää . Siitä tulikin meille loppupäivän slougan. Hä Hää.

Jopa nää viisi Malesialaista naista rupes sanomaan hä hää ja naurua riitti.