Yöllä oli satanut, kuulemma, kaatamalla. Eipä me kuultu mitään.

Sen verran kuivi kalliot, että uskaltauduttiin pienelle lenkille.

Tämä satamahan on saaren pohjoispuolella, jote tepastelimme eteläpuolelle, missä Porkkalanselkä avautuu, tällä kertaa tyynenä.

”Naapurit” koirineen myöskin lenkillä, tuolla kaakana, niemenkärjessä.

Pikkaisen zoomaten ja kuva heti rakeisempi.

Eihän tänne blogiinkaan voi isoja pikseleitä laittaa, joten nämäkin olen joutunut ”pienentämään” 20%:iin alkuperäisestä.

Vaan eipähän tämän tarkoituskaan olla välttämättä valokuvanäyttely, lähinnä muistikuva-sellainen.

Konkeloitahan täällä riittää, onneksi. Luonnon monimuotoisuus on upeaa täällä saaristossa.

Saarikierros jäi nyt puolikkaaksi, kun sen verran kuitenkin liukkaat nuo kalliot.

Oikaistiin ns hiekkarannan kohdilta paikallista baanaa pitkin veneelle.

Illemmalla alkoi tummat pilvet lähetyä, ilmoittaen, että kohta sataa.

Ja koska aurinko oli selkämme takana, näky oli aika hieno.

SARrin miehet olivat tulleet tauolle viereemme.

Kamppeet oli laitettu sateeltasuojaan, sen minkä tuollaisessa avoveneessä voi.

Eväitään kaivoivat ja menivät grillaamaan.

Samalla alkoikin sade.

Kävivät vielä saunomassa ja sateen saattelemana lähtivät liikenteeseen.

Ei ole vapaaehtoisilla helppoa.

Se satoikin sitten koko yön.

Tai no, mistä minä tiedän, minähän nukuin.