Madamen kanssa nukuttiin takana, ulkona. Täytyy sanoa, että oli hyvät unet. Yöllä satoi ja tuuli rankasti, sen verran, että herätti, mutta käänsin kylkeä ja nukahdin saman tien uudelleen. Ei paljon haitannut, kun raikkaassa ilmassa saa nukkua.

Joku hiffasi aamulla, että vastarannalla on lehmiä. Me nähtiin yhdeksän ammua, mutta ei tullut kysyttyä satamamestarilta, paljonko niitä kaikkiaan on.

Tuo tötterö meressä on septin tyhjennyskeksintö.

Patikkaretkelle lähdettiin Madamen ja Sirpan kanssa, Pekka jäi huilaamaan.

Noita pyöriä olisi saanut vuokrata, mutta me päädyttiin kävelyvaihtoehtoon.

Kuulemma sesonkiaikaan noita joutuu jonottamaan, sen verran suosittu paikka tämä Örö on.

Mukulakiviä on saaneet varusmiehet ”innolla” laittaa teiden pinnoitteeski.

Tämä oli se ”lyhyt ikävä”.

Jokainen voi kuvitella, kun joutui kesähelteellä marssimaan tuota pitkin takaisin kassulle.

Käytiin Sirpalle näyttämässä avomeren puoli saaresta. Pitkä hiekkaranta, jossa kuitenkin meressä kiviä, joten ei hyvä uimapaikka.

Hieno männikkö reunusti rantaa. Taitaa olla pitkälle hiekkaa ”sisämaahan” päin.

Kyllä näissä metsissä on vuodatettu paljon nuorten miesten hikeä.

Olisi ollut varmaankin paljon vielä nähtävää, mutta me kuitenkin päätettiin vaihtaa saarta.

Tuuli oli edelleen navakkaa, n 10 m/s SW, mutta meitä se ei häirinnyt, koska mentiin myötäiseen.

Kohde oli Rosala. Ja sen Viikinkikylä.

Kahden tunnin laituri oli kokonaan varattu. Armeijan vene teki turvallisen olon.

Me parkeerattiin uuteen, matalaan laituriin, jossa olisi saanut suorittaa vain lastauksen.

Tähän aikaan vuodesta ei varmaankaan kauheasti ole lastaajia.

Siispä läksimme köpöttelemään kohti Viikinkikylää.

Onneksi matkaa ei ollut kuin nelisen sataa metriä, kun Pekalla on polvi kipeenä, joten kävely on niin ja näin.

Pihapiiri oli kyllä nyt tehty meitä turisteja varten, mutta yhtä kaikki, hienoa on.

Toimistossa oli pienoismalleja, missä kuvattiin muinaista elämää.

Hyvin toteutettuja – lisänä selitystekstejä ja tarinoita.

Viikinkipäälliköllä tietysti suurin talo. Keskellä oleva tulipesä ja sen ympärillä olevat paikat tietysti vain päälikölle ja lähipiirille. Mitä alempiarvoinen olit, sitä kauempana jouduit hytisemään tulipesästä.

Sängyt kiersivät taloa – kerrossänkyjä.

Nyt oli koululaisryhmä ollut juuri majoittuneena täällä.

Katot oli tehty jokko laudoista tai oljista.

Päärakennuksessa oli lautakatto.

Alempiarvoisilla oli omia taloja, joissa kuitenkin se sama arvojärjestys.

Savupiippuja näissä ei ollut, vaan savut katon reijästä ulos, jos ylipäätään lähti. Savuisia asujamistoja kaikki tyyni.

Viikingit käytti tätä Hiittisten aluetta jonkin asteisena keskuksenaan, matkaoillaan itään tai länteen.

Nuolet osoittavat heidän käyttämiä satamapaikkoja.

Osaan he rakensivat pysyvämpiäkin asumustoja, kuten nyt tämän, missä olemme.

Tällaisilla laivoilla tekivät reissujaan.

Tarina kertoo, että kun pohjoismaissa keksittii köli, parani purjehdus tietysti ja soutumista käytettiin vain tyynessä kelissä.

Peltikatto suojana, ettei nyt ihan vedellä täyty.

Noissa laivoissahan ei ollut mitään katetta, eli avonaisia olivat. Oli siinä sateella ”kiva” nukkua, peitteenä joko purjekankaat tai taljat.

Tuossa kuva aidosta taljasta. (nahasta)

Kun olimme mielestämme tarpeeksi nähneet, lähdettiin veneilemään.

Yöpymispaikaksi valitsin viereisen, Nötholmin vierassataman, nro 579.

Ei ollut ainuttakaan venettä vieraslaiturissa, joten laitettiin kylkikiinnityksellä itsemme kiinni. Satamakonttorissa maksaessani kysyin, oliko ok jättää vene näin, johon mestari totesi, että jättäkää vaan, tuskin ruuhkaa tulee.

Illalla laitan kuvia täältä, kunhan saan otettua.