Lähdimme liikkeelle jo 8:30 koska luvattu voimistuvaa tuulta puolen päivän jälkeen. Pilvistä, mutta lähes tyyntä oli odotettavissa Suomenlahden ylitykseen.

Kun lähestyimme Viron aluevesirajaa, alkoi tutkassa näkyä laivoja. Luulin että ne ovat menossa jonossa länteen päin ja pähkäilimmekin, mistä kohdin voimme mennä jonon läpi. Tutkakuva vähän Viron rajan ylitettyämme.

Parhaimmillaan nähtiin 19 kpl yhtäaikaa. Lähempänä sitten havaitsimme, että redillähän ne ovat. Aika erikoista, että ovat tuossa keskellä laivaväylää. Mutta toisaalta, eihän itään eli Pietariin mene eikä tule kuin venäläisiä tai heidän liittolaistensa laivoja. Taitaa olla ruuhkaa venäläisissä satamissa, kun näin paljon jonottavat lastejaan.

Mutta tunne oli outo, kun lähestuimme. Tuli mieleen, että montako sotalaivaa tuolla seassa on. Onneksi ei ollut yhtään.

Merikartassa näkyy, että tuossa kohdin ei kulje kaapeleita. Muutenhan olisimme todistaneet ”pientä” sabotaasia. Suurin osa oli tankkilaivoja, mutta oli siellä joukossa kappaletavaralaivojakin.

Enpä ole ennen ulkomerällä nähnytkään yhdellä kertaa näin montaa laivaa. Kun olimme laivoista päästy, alkoi matka taas taittua.

Olin valinnut paikaksemme suojaisan Lillfjärdenissä olevan Fallholmenin. Olemme käyneet täällä melkeinpä joka kerta, kun täälläpäin olemme liikkuneet.

Matka Vosusta tänne oli 43 mailia ja aikaa meni kaksi tuntia ja vartti. Vähän yli vartti meni köysien irroitukseen ja perillä ankkurointiin.

Vesi on peräti 21 asteista.

Kävin tietenkin virvelöimässä. Tuollaisia vaaksan mittaisia tuli. Jätin kasvamaan. Tällä kertaa hyvästä haukipaikasta ei tullu nykyäkään.

Välillä tuuli oli aika rajun puuskaista ja suoraan veneen kylkeen. Onneksi nyt illaksi tyyntyi.