Kyllä yläkerran herra suosi meitä jälleen kerran, kun siirryimme Naissaaresta Prangliin.

Ajomatkaa kertyi 20 mailia, koska joutuu kiertämään Aegna saaren ja sen pohjoispuolella olevan matalikon.

Sataman isäntä otti meidät iloisesti ja avuliaasti vastaan. Toimistosta ostettuun karttaan vielä tutustutti perin pohjin. Satamamaksu täällä 25.- € sisältäen sähkön. Toimistorakennuksessa on paljon paikallista käsityötä myynnissä. Täytyy huominissa katsoa, josko jotain tarttuisi mukaan.

Täällä on jonkin sortin tapahtuma nyt viikoloppuna ja meno sen mukaista. Veneitä tulee ja menee. Onneksi tulimme ajoissa eli vähän ennen puolta päivää. Eipä tänne nyt kuuden pintaa mahtuisikaan. Välillä poppikoneet soivat äänekkäästikin. Huudon kiljahduksia kuuluu eli kait heillä on sitten hauskaa.

Kun olimme ”majoittuneet” mieleisillämme tavalla, lähdettiin noin kilometrin kävelymatkan päässä olevalle kaupalle. Matka on kuin 60-luvulla Suomen maaseudulla.

Kaikkialla on siistiä. Kiviaidat joka puolella. On siina paikallinen Paavo saanut kiviä kantaa kun peltojaan on raivannut.

Wiki: Prangli (ruots. Vrangö) on saari Viron pohjoisrannikolla Suomenlahdella Viimsin kunnassa. Kokoa saarella on 6,44 km² ja asukkaita noin 100. Prangli on Viimsin kunnan ainoa pysyvästi asutettu saari. Se on yksi kahdeksasta asutetusta Viron pienestä saaresta. Vaikka saari kuuluu Viimsin kuntaan, sillä on jonkinasteinen itsehallinto.

Historia

Pranglin saari nousi merestä noin 3 500 vuotta sitten. Saari on mainittu kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1387 nimellä Rango.^[4] Maininta on tekstistä, jolla Kallaveren moisiolle annettiin kalastusoikeudet saarella. Lähteestä ei käy ilmi oliko saarella asutusta vai ei.^[3] Saaren asuttivat luultavasti 1200- tai 1300-luvuilla ruotsalaiset. Myöhemmin saarelle tuli virolaisia ja suomalaisia kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Ruotsalaiset ja muut asukkaat virolaistuivat 1600-luvulla^[1]. Vuosina 1397-1549 saari kuului Maardun moisiolle ja sen jälkeen vuoteen 1847 saakka Haljavan moisiolle. Vuodesta 1847 vuoteen 1899 saaren omistivat tallinnalaiset kauppiaat.^[4] 1848 vihittiin käyttöön Laurentsiuksen kirkko, joka rakennettiin Suomen Sipoosta tuoduista lankuista^[5]. Vuonna 1934 saarella oli 469 asukasta. Toisen maailmansodan lopputuloksena saari joutui muun Viron kanssa Neuvostoliiton miehittämäksi. Vuonna 1949 saarelle perustettiin Noor-Kaardiväg-niminen kolhoosi, joka yhdistettiin vuonna 1961 Kirovin kalastuskolhoosiin.^[1] Vuonna 1994 saarella asui 146 henkilöä. Nykyisin vakituisia asukkaita on alle 100^[4] vaikkakin saarelle rekisteröityneitä on 135.

Pranglilla oli vuosina 1942–1944 suomalaisen 44. ilmavalvontakomppanian valvonta-asema.

Veljeskansa on saanut pajon tälläkin saarella suomalaisia vaikkutteita, aikoinaan. Tekivät varmaankin vaihtokauppaa suomalaisten kanssa.

Upea saaren seurojentalo.

Koulukaan ei näytä kovin vanhalta rakennukselta. Hyvä että on ylipäätään vielä koulu. Sillä saa perheet pysymään saarelaisina.

Satamassa on neuvostoaikaisia kulkupelejä. Tässä yksi niistä.Epäilen tämän yksilön kulkukelpoisuutta.

Kauppareissun ja pienen huilin jälkeen kävimme syömässä sataman ravintolassa. Minun stroganoff oli maukas, mutta Madamen kana oli pikkuisen kuivakas. Hintaa viininin ja holittoman oluen kera 30.- € eli ihan edukasta.

Ilta sujui rauhallisesti. Veneitä lähti ja tuli. Kelikin tyyntyi ja aurinko helli meitä. Ympärillä ukkosti ja mekin saimme vettä varmaankin viisi tippaa. Hyvin kierti saaren.

Vanhan kalastutroolarin takana oli sataman muokkaustoimet kesken. Vähän ihmettelin, kun lauantai iltana äijät töissä.

Kaempana mantereella mustat pilvet. Mutta meillä aurinko lämmitää ja vielä lämpöäkin 24 asteistta. Merivesi 14,1 astesta, joten uinti saa jäädä 😉

Seuraavaan kertaan.