Eipä voisi paljon parempaa keliä vaatia, kun Viroon matkamme suuntautui.

eikä ollut ulapallakaan ihmeemmin aaltoja. Laivojen aikaan saanoksia lähinnä.

Laivoja meni ja tuli, mutta en päässyt kysymään, kuka oli menossa vai oliko tulossa.

Parhaimmillaan näköpiirissämme oli kuusi laivaa yhtä aikaa.

Ylitys meni nopsaan, vain tunti kaksikymmentä viisi minuuttia. Maileja tuli 27 lisää. Ja ajoaikahan sisältyy köysien irroitus ja kun ne on taas täällä Naissaaren laiturissa kiinni.

Ei ole ruuhkaa täällä tähän aikaa vuodesta. Tuo keulan edessä oleva laituri on varattu paikallisille, joten ihan yksin saatiin vieras venelaituri käyttöömme.

Satamamaksu on ilman sähköä 28.- €, mutta suihkut kuuluvat hintaan. Satamatoimisto ja sen vieressä oleva kahvila näkyy tuolla kauempana. Suihkut sijaitsevat myös siellä.

Maksoimme suoraan kaksi yötä. Saarella lienee sen verran katseltavaa, että yhdessä päivässä ei kerkeä kaikkea näkemään, josko kahdessakaan.

Lähdimme tutustumaan saaren etäläosaan, kävellen.

Satamakonttorin edestä lähtee kuljetus saaren tutustumisretkille. Nyt lähti ryhmä koululaisia.

Taustalla oleva bussi ilmeisesti hakee saaren majoitustiloihin vieraansa. Jos tuossa vieressä ei olisi melkein nykyautoja, voisi kuvitella olevansa 60-luvulla Suomen maaseudulla.

Me valitsimme vielä vanhemman muodon, apostolin kyydin. Opastettu polku kulkee aivan rannan tuntumassa.

Ilmeisesti täällä on kesäisin paljonkin kävelijöitä, koska polku oli selvästi ollut kovassa käytössä. Ei kasvanut ruoho eikä muutkaan kasvit polulla.

Ranta on hiekkaa ja kivikkoinen sekä matala pitkälle. Taitaa olla koko saari hiekka ja kiveä pelkästään.

Polun metsän puolella näkyy selvästi Venäläisten tekemiä tuliasemia. Näitä kaivantoja oli oikeastaan pitkin rantaa. Tässä kohdin saaren halki menevä tie ei ole kaukana. Eikä ratakaan ole kaukana. Täällä on ihan oma rataverkosto. Sekin venäläisten tekosia.

Päädyimme rataosuuden eteläiseen päätepisteeseen, missä jäljellä romuttunut juna ja vaunun osia. en tidä, onko ratapölkyillä tarkoitus korjata jo pahoin vaurioitunut rata?

Tästä vähän matkan päässä oli majatalo/kahvila. Palvelua ei oikein meinannut saada, koska tekivät jonkin sortin kevät remppaa. Toivat kuitenkin kahvin ja cokiksen, mutta ei saanut mennä sisälle.

Iso terassi olikin meillä käytössä. Ei ollut hinnan kirous. 4.- €. Ulkohuusi toimi tarpeiden tyydyttäjänä. Jäi jotenkin vähän halju fiilis tästä paikasta. Mutta toisaalta ymmärtäähän sen, jos kevät remppa kesken.

Mutta pihapiirissä, aivan tien varrassa oli vanhoja torpeedoita. Se mikä eniten tässä aiheutti ihmetystä, oli tuon aikainen duoprop. Eli jo toisen maailman sodan aikana käytössä oli moinen keksintö. Venemoottoreihin tuli huomattavasti myöhemmin. Taisi olla Volvo Penta joka toi markkinoille ensimmäisen duopropin ja sai jopa patentoitua sen. Syy miksi torpedoissa käytettiin tuota konstruksiota oli yksinkertainen, se kulki suoraan koska potkurit kumoavat toistensa pyörimisen aiheuttavan ”kampeamisen”.

Melkein jo pelättiin, että jäädään ilman ruokaa tällä kävelyllä, mutta onneksemme kuului musikki aivan tien varressa. Se näytti enempi kioskilta, mutta saatin kuin saatiinkin Borskeitot. Ruokajuomineen peräti 13.- € . Ihan mukiin menevä ateria. Merikotka on paikan nimi.

Satamssa pyörähti iltapäivän ja illan aikana monta venettä. Pari vähän kalliimpaakin. Kävivät ilmeisesti rantakahvilassa. Lapsiakin oli yhdessä veneessä useampikin mukana. Mutta kenelläkään ei ollut pellareita päällä. Ei tullessa eikä lähtiessä. Ei edes lapsilla. Aika outoa.

Loppupäivä menikin sitten huilatessa. Tuli sen verran askeleita tämän päivän aikana.

Sitten vielä video:

Seuraavaan kertaan.