Eilisen päivän koitoksen jälkeen päätettiin tänään ottaa ihan zillaillen eli altaalla löhöillen.

Ilmeisesti meidän asuttama rakennus tehty eri aikaan, koska tuommoinen väli jäänyt /jätetty?

Siihen on sitten tehty ns parempi Muraali, eli kolmiuloitteisuutta haettu kohotetuin muodoin.

Hieno on työ. Vahinko että sitä ei välttämättä ohikulkiessa edes huomaa.

Ollaan me etuoikeutettuja, kun tämmösessä paikassa saa asua. Senkun pulahtaa patiolta veteen ja tukala kumuus on tipotiessään. Täällä on todella painostava keli tänään. Taitaa olla ukkosta ilmassa.

Aamupalalla sattui erikoinen episodi.

Oli pientä ruuhkaa munien paistopisteessä ja nuori kokkipoika sekosi liian monista tilauksista unohtaen minun munakkaani kokonaan. Madam pyysi itselleen tuomaan keitetyn munan, jonka sitten kippoineen vein hänelle. Menin takaisin odottelemaan omaani, mutta episodi senkun jatkui. Joku intialainen nainen yritti opettaa kokkia tekemään avomunakasta, mutta kuitenkin käännettynä, jolloin hänen olisi helpompi siitä lohkoa lapsilleen. Ei ymmärtänyt poika moista, ei vaikka tuli tyttö tulkiksi, siis henkilökunnasta. No, viimein se onnistui ja minäkin sain omani. Palasin pöytäämme, jolloin Madam toteaa, että toit sitten raaan munan. Silloin vasta tajusin, että siinähän oli munien vieressä keitin ja ohjeet, montako minuuttia minkäkinlaisen munan keitoksella saa. Oli oikein kuvien kera. En ollut ennen moista nähnytkään, että hotellissa saa itse keitellä. Oppia ikä kaikki.

Lounaalle jaksoimme kävellä semmoset satametriä.

Noi taitaa olla saman omistajan. Kuten nimikin toisessa kertoo, wegepaikka. Luin jostain, että on saaren siistein tuon genren ravintoloista.

Nyt käytiin tässä mustakylttisessä.

Edullista ja hyvää ruokaa ystävällisellä palvelulla.

Todellakin Iso Suositus.

Olen laittanut arvosteluja Tripadvisoriin, joten nimelläni, @Reiska-captain, voi lukaista muistakin ravintola-arvosteluista, siis ei pelkästään tämän matkan ruokapaikat.

Illemmalla kirjoittelen lisää, jos kirjoittelen.

Sen verran illalla käveltiin, että satamaan mentiin. Merenrantaravintola valittiin.

Vaikka paikka olikin aivan laivalaiturin tuntumassa, ei kuitenkaan mikään kallis ollut. Toki, askeettinen. Ihan kelpo ruokaa ja maltillisen hintaista.

Yllätyksekseni huomasin, että vesi on kirkasta täällä, vaikka trafiikki noilla veneillä on melkoinen. Toisin oli tuonne itään päin rannassa.

Kalojakin oli useempaa kokoa aivan tuossa matalassa rannassa.

Siinä syödessämme veneitä tuli ja meni alvariinsa.

Tällä kertaa aika äänettömästi rannan tuntumassa, mutta kun vähän matkaa etenivät, alkoi metelikin.

Pois lähdettiin pikkaisen eri kautta. Etittiin sopivaa jälkkäripaikkaa, mutta eipä löytynyt ennen omaa ”kotikatua”.

Aika myöhään pitävät kauppojaan auki. Paikalliset hakivat yhtä sun toista. Mitäköhän meidän valvova viranomainen sanoisi kylmäketjusta näiden lihojen suhteen?

Äyriäiset ja kalat oli sentään jäissä.

Siispä samaiseen kahvilaan, missä leipomokin on, kakulle mentiin.

Taaskaan ei tarvinnut pettyä.

Siitä sitten suut makiana kämpille.

Nyt oli sitten hotelliin saapunut aika monta perhettä. Altaalla meno oli melkoista. Onneksi partsin ovet on tuplalämpölaseilla, joten ääni ei tullut sisälle. Ja tämä oli jo iltapäivällä. Kyllä kun illalla palattiin, oli allas tyhjä.

Huomenna saattaakin aamupalalla olla ruuhkaa.