Yöllä ja aamullakin satoi. Tuuli edelleen navakkaa mutta toistaiseksi samalta suunnalta, pohjoisesta.

Oleilimme sisätiloissa, odottaen ilman kirkastumista. Ja kirkkaus tuli vähän puolen päivän jälkeen.

Eihän meillä mihinkään kiire ole, kun kauppaankin tulee kuorma vasta yhden maissa.

Siispä kellon käydessä jo kahta kohti, hypättiin pyörien selkään ja taas vastatuuleen sotkemaan. Jotenkin tuo pieni, loiva ylämäki sekä tuuli saivat matkan tuntumaan paljon pitemmältä mitä se oikeesti on.

Rohkeesti kauppaan sisään ja lihatiskille. Eipä ollut muuta kuin jauheliihaa, makkaraa ja leikkelekinkkua. Kysäisin kauppiaalta, että eikö muuta tarjolla? Hän pahoitteli ja harmistuneena totesi, että kas kun ei eilen tullut puheeksi mitä oltais haluttuu . Olishan hän tuonut hankintareissullaan mitä vaan.

Me tyydyttiin ilman suurempaa murinaa tarjolla olevaan.

Varsinaisten tarvikkeiden lisäksi ostettiin mansikoita ja kipparille pari olutta. Kun sattui hyllyssä olemaan tuota Karhun 0%, mitä yleensä näissä saariston kaupoissa ei näy.

Ruokailun ja pienen vaakatasossa vietetyn hetken jälkeen, alkaa armoton homma.

Sauna pitää ihan ite lämmittää, vedet kantaa mäeltä, kaivosta ensin käsipelillä pumpata, huh huh, onneksi pääsee hiet hikoilemaan lauteilla pois.

Tämän kallion ohi ramppaan ees taas, hoitaakseni kaikki nuo hommat.

Vettä tuloo ku jaksaa pumpata. Oli köykäinen käyttää.

Leijon-merkkinen, oikeen Ahvananmaalla tehty.

Samalla toin veneeseenkin vettä.

Tosin, en tätä vettä laittanut isoon tankkiin, vaan näihin pieniin.

Kauppias kertoi, että on aika rautapitoista tämä vesi.

Lämpiäminen kesti tunnin verran. Tai oikeestaan se kylmä kaivoveden saaminen lämpimäksi.

Hyvät ja pehmeät oli löylyt. Kyllä kait tuonkin saa epämiellyttäväksi, jos liikaa lämmittää.

Ihan perus löylyhuone.

Tommosta versiota en ole ennen nähnyt kiukaasta, että vesisäiliö on tuossa etuosassa.

Yleensähän se on kyljessä.

Tämän takia puut piti ”heitellä” vesisäiliön ohi, koska itse tulipesä oli siellä.

Hankalaa.

Siinä etuosassa ei ollut arinaa, jolloin ne puut ei oikein suostuneet palamaan kunnolla. Kokeilin.

Kaponen vähän oli, sekä löyly- että pukuhuone.

Jos neljäkin täällä häärää, vuoroaan saapi ootella.

Vilpola on pukuhuoneen takaseinän puolella, jossa oli aika paljon levää, rannalla.

Eipä haitannut onneksi uimista.

Vilpolan takaa sai kurkattua tapahtumia laiturilla, joita tällä kertaa ei ollut.

Vain kaksi purkkaria meidän lisäksi, toinen Saksalainen.

Satamaisäntä kävi keräämässä purkkareilta satamamaksun ja pari sanaa vaihdettiin. Oikein mukava mies.

Tänne tullaan vielä uudemman kerran.

Illan otoksia auringon laskiessa.

Yläkuva etelään päin ja alakuva itään.

Ja sitten tuli vielä yksi purkkari. Ei ole ruuhkaa enää.

Ja saunakin näkyy laiturin oikeassa päässä.

Nuo vaaleat kohdat meressä eivät ole levää, vaan ”matalaa vettä”, ehkäpä 2 metriä on kuitenkin vielä pohjaan matkaa.