Eipä ollut enää lempeän lämpöisiä kesäöitä. Ainakaan viime yönä.

Tässähän saapi kohta pitempihihaista kaivaa.

Onneksi on lämmitin.

Aamupalan jälkeen lähdetti vaihteeksi kaupalle.

Tarmokkaasti vastatuuleen.

Tällä kertaa ei ollut niin paha tuo vastatuuli, kuin eilen, mutta oli kuitenkin.

Sitä leipää lähinnä oltiin hakemassa, joka tuli tämän aamun lautalla, mutta tarttuihan sitä muutakin matkaan.

Kun tavarat ja me saatu veneeseen, köydet irti ja haikeudella hyvästä satamasta lähdettiin.

Tännehän pääsee takaisin, jos ei nyt ihan heti, niin joku kesä kuitenkin.

Merelläpä tuuli olikin navakampaa, pohjoisesta edelleen, mitä ennusteet olivat minulle ”virheellisesti” kertoneet. Muutaman pikkuaukon, pohjois-eteläsuuntaiset, ylityksissä sivutuuleen heilutti oikeesti. Toista ylitystä tehtäessä, pyyhkijät sanoivat työsopimuksensa irti. Siispä pää ulos kattoluukusta, koska muuten ei olisi nähnyt oikeestaan mitään. Onneksi on luukku, josta kurkkia. Erään ison Ranskalaisvalmistajan veneissä se luukku on keskellä venettä niin, että siitä on mahdoton kuskin ajaessa päätään työntää ulos.

Madam etsimään ikkunalastaa, ja kun pikkasen suojaan päästiin, minä lastalla tuulilasit puhtaiksi.

Se putsaus tapahtui vasta tuossa Björkön pohjoispäässä.

Päädyttiin tuohon punaisen täplän kohdalle.

Mainio pikkusaari, tässä kohdin syvä ranta.

Syvyyttä peränpuolella on parin metrin luokkaa. Tuo meidän syvyyttä mittaava anturi elää ihan omaa elämäänsä. Välillä toimii tai sit ei toimi.

Siinä kiinnityksen jälkeen tutkailemaan, miksi pyyhkijät ei pelaa. Kävi samalla ilmi, ettei toiminut vessakaan. Tai siis pönttö toimi, mutta tuotoksia ei saanut pois septitankkiin. Siispä komerosta katto pois, jossa valtaosa alkuperäisistä sulakkeista sijaitsee. Näille nyt sähköttä oleville olin tehnyt oman sulakekeskuksen, johon ei tullut enää virtaskaa.

Eli kaikki alkuperäiset sulakkeet olivat ehjinä. Siks toisekseen, olin ottanut virran pääsyöttöjohdosta, joten eihän tähän vikaan edes nuo muut sulakkeet vaikuttaneetkaan.

Sitten muistin, että kuivamuonakaapin alla on neljän sulakkeen rasia.

Siispä kaapin pohja pois ja ihmettelemään.

Kesti tovin, ennen kuin keksin vian.

Veneen heiluessa tuolla ulapalla, yhden johdon, siis sen joka virtaa tuo mittaritaululle, apikoliittimeen oli johto laitettu huonosti (alkuperäinen liitos) ja nyt se oli irronnut. Puolen tunnin homma yhden johdon takia.

Onneksi ymmärtää edes vähän tämmöisistäkin jutuista.

Ennen ruokaa, lähdettiin kiertämään saarta, eli päivän reippaus-osuus.

Rakkolevä voi hyvin saaren länsipuolella. Itäpuolella on jonkin verran vihreän liman peitossa, mutta ei niin pahoin, kuin kotivesillämme.

Saari on onneksi pieni, joten kiersimme sen vähän yli puolessa tunnissa.

Paikka paikoin aika rikkonaista kiveä ja kalliota, toisin kuin veneemme keulan edessä.

Tuumailin, että kun ollaan aika kaukana väylistä, eikä kartan mukaan lähistöllä ole talojakaan, saadaan olla ihan iteksemme.

Saahan sitä tuumailla.

Siinä ruokaa laittaessani, Busteri ohitsemme kurvaili.

Villi veikkaukseni on, että taispa olla ainut vene näillä nurkilla.

Eipä tänne tullessakaan ruuhkaa ollut. Ei nähty yhtään paattia liikenteessä, yksi oli redillä, paikassa, jossa ollaan joskus oltu mekin.

Juuri kun kerkesin kehumaan , että ei näy ketään, tuli yksi purkkari etsimään paikkaa, johon rantautua.

Täällä on satoja tai jopa tuhansia saaria, niin eiku samoille mestoille ; – )

Taisivat jäädä redille.

Täällä on aika matalat rannat, siis tuollaiselle köliveneelle.

Siitäpä tulikin mieleen pikku kevennys tuohon loppuun.

Kannattaa oikeesti kuunnella.

Se on tuo tsöölibååtti vaarallinen, on se.