Aamu valkeni pilvettömänä ja kevyesti tuuli pohjoisesta.

Kalliossa on eroosion aikaan saamia halkeemia. Sitten joskus kun molskahtava tuosta alas ja mereen, on vaikeampi rantautua. Ehkäpä en siinä vaiheessa enää veneile ja veikkaampa, että ei ole kyllä blokianikaan kukaan lukemassa.

Mutta sitkeesti kataja tuolla väliköissä kasvaa.

Tämä on semmoista pensasmaista, eri lajike kuin se mantereella oleva.

Niemekkeen idän puoleisella rinteellä onkin sitten senverran pöpelikköä, että turha on yrittää läpi mennä.

Silloin edellisellä kerralla täällä ollessamme, virvelireissullani, tulin tuolta läpi ja voi he…ti että oli homma.

Koekaan ei tiennyt, kuinka syvään monttuun jalka putoaa.

Mutta silloinhan olin vielä nuori ja vetreä ….

Täytyihän minunkin tuollainen tehdä, kun niin monessa saaressa olen nähnyt noita.

Tänään ei sitten oikein tehty mitään mainittavaa. Kunhan nautittiin hiljaisuudesta.

Väylälläkään ei ollut liikennettä. Vain yksi vene meni tuosta ohi, sekin hiljaa, joten ei aallot heiluttaneet meitä.

Kuvassa oleva kasvillisuus on ahvenheinää, joka juuri alkamassa kukkimisen.

Muutaman kerran heittelin lippaa, mutta ei muuta kuin kokemuksia.

Huomenna on sitten lähdettävä, koska vesi loppuu. Loppui jo isosta tankista. Onneksi on noita varakanistereita, jotka viisaasti täytin siellä Enklingessä.

Illalla alkoi tuuli voimistua, kuten olivat sääennusteissa luvanneet.

Mavicilla en uskaltanut kovin korkaelle nousta, ettei ois mennyt sen siliän tien.

Huomiseen.