Kaupan kautta naftaa ja vettä tankkeihin, unohtamatta tyhjentää septitankkia ja menoksi.

Ajatuksena oli mennä Modermaganin eteläpuolelle, Grytskäriin, aivan Fladalandetin vieressä.

Fladalandet, tuossa aivan väylän puoleinen ranta, veneet kylki kyljessä, ja me, toisella puolella, viereisessä saaressa.

Ei kauheesti ruuhkaa. Monet ei uskalla tulla tälle puolelle, koska joutuu pikkasen ”pujottelemaan” kivien ja luotojen välistä päästäkseen tänne.

Meidän onneksi on näin.

Itse asiassa tänne pääsee isollakin purkkarilla. Viime vuonna aivan tämän paikan vieressä oli sellainen.

Se oli tuossa 1.9 syvyysmerkinnän kohdilla.

Todellisuudessa tässä on reilusti syvempää.

Olemme olleet täällä kerran aikaisemminkin, muistaakseni viimekesänä.

Rauhaahan me haimme, mutta, mutta…

Joutui kännykkäkameralla zoomaamaan melkein kaikki, että sai nämä näkymään kuvassa.

Ohi menivät, joten jäätiin rauhaan ; – )

Jotenkin tällaista kaipaa, kun on ”isoissa” eli palvelusatamissa ollut kohta viikon joka yö.

Sitten olikin ruuanlaiton vuoro.

Madam keksi maksan ja löysikin Tammisaaren S-marketista sellaista. Kunnon pala, joska kalvo vain pois, viipaleiksi, lisäkkeeksi pienet zukkiinit (kesäkurpitsaa) ja tomaattia sekä pottuja.

Tuossa vaiheessa lihaan pippuria ja kasviksissa yrttejä pinnassa, odottamassa kuumuutta alleen.

Tällaisella kelillä kelpaa grillailla, varsinkin kun ”käryt” menee lokeille.

Koska ilmojen herra on suopea, tapahtui ruuan piilottaminen sisuksiimme myöskin ulkona .

Eipä tuota täksi kaudeksi hankittua pöytää ole turhan usein käytetty. Alkukaudesta käytettiin varmaankin uutuuden viehätyksestä johtuen enemmän.

Sitten olikin kauneusunien aika.

Jos illalla ei tapahdu mainittavaa, huomiseen.

Videon jälkeen illan kuvia.

Virvelöin veneen kannelta ja peräti kaksi ahventa, mutta olivat sen verran pieniä, että päästin kasvamaan. Olisin tehnyt tartaria, jos edes vähän isompia, mutta …

Tommisia tuli syystä tai toisesta pressulle, tekemään ties mitä.

Ja niitä oli sit pikkasen paljon.

Muistelen, että joskus ennenkin on näin käynyt, mutta silloin ne olivat isompia. Nää oli sen verran pieniä, että ei näkynyt edes lokkeja, kuten edellisellä kerralla, tulivat lähelle noita pyydystämään.

Livenä nuo pihlajan marjat näytti todella helakan punaisilta, kun valoilmiö teki laskuaan vastakkaisen saaren puiden taakse.

Ja hetken päästä alkoi värien loistoa.

Näitä otin aikas monta, ja sit viel lisää.