Aamulla selvisi, että ehdottamani aikataulumuutos Siskoni ja Pekan veneretkelle onnistuu heidän puolesta, joten lähdettiin kauppareissulle. Päättelimme, että paras, tai ainakin isoin lähialueen kauppa(t) ovat Taalintehtaalla.

Siispä sinne. Olimme toissa vuonna täällä ensimmäistä kertaa, joten tuttu oli paikka entuudestaan.

Kiemurainen väylä ja onneksi myös suojainen, koska tuuli oli aika navakka, n 10 m/s ja puuskissa enempi. Toisaalta tuollaista on kivempi ajella, kun maisemat muuttuvat joka käännöksen jälkeen. Ne ovatkin aika jylhät näillä main.

Hyvin päästiin perille. Satamatoimistossa sai/joutui ruotsia puhumaan. On pikkasen tikkusta tuo minun ruotsinkieli.

Saunat ja wc-tilat todella siistit.

Taalintehtaan kylän rakentumiseen on ennen kaikkea vaikuttanut teollistuminen ja kylän pitkään jatkunut, yli 300-vuotinen ruukkitoiminta. Taalintehdas kuuluu Ruotsin 1600-luvun suurvalta-ajan varhaisiin rautaruukkeihin. Taalintehtaalla oli poikkeuksellisen pitkä historiallinen jatkuvuus, sillä tehdas perustettiin jo vuonna 1686, ja vuoteen 2012 asti siellä toimi rautatehdas.^[1] Myös Taalintehtaan kylän voidaan laskea syntyneen silloin, kun Dahlsin kylään perustettiin rautaruukki.

Näissä miiluissa eli hiiliuuneissa, tehtiin hiiltä, koska sitähän tarvittiin viereisissä tehtaissa, ja paljon.

Oli kuulemma tarkkaa hommaa, ettei puu palanut vaan hiiltyi.

Osa noista seinän kivistä oli lasimaisia ja osa oli tuollaisia vihertäviä, joista nekin osittain lasimaisia.

Johtuikohan kuumuudesta, koska kaippa nuo uunit jonkin verran lämpöisenä kävivät??

Muhkeet oli rautavahvikkeet seinässä. No, rautaahan oli lähistöllä.

Nuo katothan on jälkeen päin tehty suojaamaan eroosiolta arvokkaita rakennuksia.

Kaupassa käytiin ja illemmalla kävin saunassa. Sain olla ihan itekseni, ei tullut ketään juttuseuraksi.

Vaikutti, että sauna olisi paneloituu tälle kesälle, sen verran uutukaiselta näytti. Löylyt olivat pehmeät joten viihdyin pitempääkin niissä.

Tästä on hyvä jatkaa huomiseen.