11.8. viereiseen saareen

Aamulla heräsimme meille ennen kokemattomaan tapahtumaan. Madan ilmoitti, että tuulee ihan perän puolelta. Minä ihmettelemään, vielä punkassa, että senhän piti korkeintaan tuulle vasemmalta etuviistosti. Nousin katsomaan ja kas kummaa, näin, oli. Syy ei ollut virheellinen tulkinta sääennusteeseen vaan paljon maallisempi.

Molemmat kalliokiilat olivat irronneet ja olimme siis redillä, eli ankkurissa niin että maihin ei ollut miinkäänlaista kiinnitystä.  Redillä ollaan monista syistä, esimerksi odotetaan satamaan pääsyä lastin tai matkustajien purkua tai lastausta varten tai laivaa puhdistetaan. Näistä kuvauksista siis yksikään ei sopinut meidän tapaukseen.

Sinällään outoa, koska tarkistin vielä ennen nukkumaan menoa, että ovat kiinni kallionkoloissa. Mihinkään ei voi enää luottaa…… ; – )

Siispä hyvä ”tekosyy” vaihtaa paikkaa.

Plotterin kuvassa tulimme ylöspäin vain pätkä, ja oikeestikin vain muutama sata metriä.

Kävin eilen ”vakoilemassa” tätä paikkaa, kun huomattiin, että siellä oleva vene lähti.

hyvä paikka, mutta matalaa on, ei purkkarille

Ilman tätä kuvaa en olisi uskaltanut tuohon venettämme työntää, varsinkin kun tuo syvyysanturi ei toimi kuin satunnaisesti.

Tämä on kyllä kuin herrankukkaro, ainakin tällä tuulella. Oikeestaan tähän ei käy kuin suora, kova pohjoistuuli ja ne meni viimeviikolla ohi, toivottavasti.

Paikallinen polku

Nyt on yölläkin lämpöistä, kun tuulet etelän puolelta puhaltaa.

Eilisessä jutussa kerroin jo tämän Högholmenin historiasta, joten eipä kerrata sitä tässä.

Siis jos tarkkoja ollaan, niin tämä on Skansholmen, missä ollaan kiinni.

Täältä löytyy jopa kaksi lenkkiä ja yksi tappi kalliossa, eli ilmeisesti paikallisten suosima kohde.

Lisäksi puusee on tuolla pusikossa, joka polun umpeenkasvamisesta päätellen aika vähäisessä käytössä, ainakin tänä kesänä.

Kävelylle piti tietysti päästä, heti vesisateen loputtua, puolen päivän jälkeen.

muinaisia tekosia, oisko tähystyspaikan jäänteitä.

Huipulle, joka on aika korkea, meni polku, mutta paikoitellen vaikeusastetta riitti.

Ajattelin, että ois menty niitä hiidenkirnuja katsomaan, mutta jäi ajatukseksi.

Maasto, hiostava ilma ja tahdonvoimat olivat erimieltä, joten tällä kertaa riitti maisemien ihailu.

Videolla näkyy hyvin kallioden ”suuruus”.

Ohimenevää liikennettä oli paljon, joista pieni otos:

Ei tuule, ei.

Sateen loputtua tyyntyi melkeimpä täydellisesti.

Purkkarin kipparit eivät ole mielissään, mutta me måtårbootti-miehet tykätään.

Tämä on Mavilla otettu kuva, ei se kallio nyt näin korkea ole.

Aaltoja tulee ja koko määrää korkeuden.

Tuollaisesta tulee jo melkoiset aallot.

Tässä kohdin menee yleisesti käytetty väylä.

Luulempa, että oikeassa yläkulmassa kauemmainen saari taitaa olla Hälsingholmen, satama nro 626. Siellä oltiin Sarza2:n neitsytmatkalla, kun haettiin ostettuamme tämän.

Eilen mietin myös tuota satamavaihtoehdoksi, mutta halusin luonnonsatamaan.

Nyt sitten jännäämään, on vene vielä aamulla kiinni rannassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.