Tänään aamtoimien lisäksi oli vielä kaupassa käynti ja torin kautta veneelle.

Vesitankin lorotin tyhjäksi Iniön vedestä. Noissa saarien vesissä on rautaa, pelko että ”värjää”tankin ruskeaksi”. Lisäksi maku alkoi tuntumaan ”tunkkaiselta”. Kaivovesin kun ei lisäaineita laiteta. Saikin hanoja pitää aika kauan auki.

Sitten olikin hyvä laittaa tilalle ”kaupunkivettä”.

Ennen lähtöä kävimme jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan lounasbuffan syömässä Merisalissa. Porukkaa olikin yllättävän paljon. Pähkäilimme moista väenpaljoutta ja hiffattiin, että tultiin aikaisemmin, nyt jo klo 13:00, kuin yleensä.

Buffassa oli jälleen runsaasti kaloja, salaatteja sekä lämpöisiä useampaa laatua. Kanaa, kalaa, possua, nautaa ja sikanautaa.

Kaikki muu loitavaa paitsi kanan koipi- ja siipipalat. Mauttomia ja rapeus puuttui. Pieni virhe ajatellen kokonaisuutta.

Mielestäni hintakaan moisesta, 16,40, ei ole paha.

Nyt oli hyvä lähteä köröttelemään etelää kohti. Ennusteet tuulen voimistumisesta sai meidät tällä kertaa ajamaan melkein 40 mailia pysähtymättä.

Matkalla oli sellainen trafiikki jota ei koko kesänä oltu nähty.

Airiston eteläpuolella jollia ja pienempiä purjeveneitä kisailemassa useammassakin kohdin, niitä oli ryppäittäin kymmenittäin eri puolilla väylää.

Isompiakin purkkareita tuli vastaan tosi paljon. Paraisten portin jälkeen isolla selällä oli liikennettä myöskin paljon. Parhaimmillaan jonossa moottoriveneitä 5-6 paräjälkeen kuin köyhän talon porsaat, paitsi näillä oli vauhtia aika paljon.

Ensin yritimme etsiä melkein tunnin rantautumispaikkaa Hamnholmenin laguunasta siinä onnistumatta.

Luovutettiin ja siirryttiin ensin Högholmenin pohjoiskärkeen, jälleen vesiperä. Viimein samaisen saaren etelä puolella olevasta Lindholm-saaren pohjoipuolelta löytyi meille mieluinen paikka.

Josko tulevan yön myräkältä pysyttäis turvassa.

Tässä vieressä on Jungfruholm, joka oikeestaan on osa Högholmenia, sen pohjoisosa. Ilmeisesti olleet ennen eri saaria. Siellä on saariston suurin hiidenkirnu, leveys 9 metriä ja syvyys 5 m sekä kolme toisiaan seuraavaa kirnua pituudeltaan 11,6 metriä.

Alue henkii muutenkin historiaa. (vaikka me ei oltaiskaan paikalla)

Wikipediasta:

Jungfruholmen on saari Kemiönsaaren kunnassa Varsinais-Suomessa. Saari sijaitsee Kemiönsaaren länsipuolella ja kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.

Jungfruholmen ja kolme muuta saarta ovat kasvaneet yhteen. Kokonaisuus Jungfruholmen-Högholmen-Skansholmen merkitään usein kartoissa pelkkänä Högholmenina. Jungfruholmen on kolmoissaaren pohjoisin osa. Saarella sijaitsee Saaristomeren suurin hiidenkirnu. Jungfruholmenin länsipuolella avautuu Gullkronanselkä. Etelässä sijaitsee pieni Lindholmen ja idässä Jungfrusund erottaa saaren Kemiönsaaren pääsaaresta.^[1][2][3]

Jungfruholmenin vieressä oleva salmi Jungfrusund on vanha merenkulkureitti. Sitä on luultavasti käytetty jo rautakaudella. Suojainen salmi on ollut myös hyvä levähdyspaikka laivoille. Keskiajalla Jungfruholmeniin ja salmen ympäristöön on rakennettu pieniä linnoitteita ja huoltorakennuksia. Salmi on käynyt myöhäiskeskiajalla liian matalaksi suurimmille laivoille, joten reitti siirtyi kulkemaan Jungfruholmenin länsipuolelta. Myöhemmin venäläiset linnoittivat salmea ja Jungfruholmenille rakennettiin ryssänuuneja, kommendantin talo ja tykkipatteri

Koilliseen paikaltamme sijaitsee Purunpää. Taas lainaus Wikistä:

Purunpään historiallinen kylätontti on sijainnut Purunpäänlahden länsirannalla.^[6] Samalla paikalla sijaitsevat vieläkin Purunpään kylän Västergårdin ja Östergårdin talot.^[7][8] Purunpään uloin niemeke Krogarudden on saanut nimensä siellä sijainneesta krouvista. Krouvi palveli viereisen Jungfrusundin merireitin kulkijoita vuosina 1642–1720.

Huomiseen.