18.7. ja kohde on Utö

Pilvetön taivas ja kevyehkö, 5 m/s NW, tuulen saatelemana huristimme Utööseen.

Laiturilla olikin kaverini Timppa vastassa. Oli verkkoja setviessään vahingossa huomannut veneemme lähestyvän satamaa.

Olimme tietoisesti ajoissa liikkeellä, koska arvatenkin tähän aikaa kaudesta tulijoita on enemmän kuin satamassa paikkoja.

Välikkö, johon toisella yrittämällä mentiin, oli kahden veneen mentävä.

Ekalla lähestymisellä en ottanut tarpeeksi tuuliennakkoa ja menattiin painua naapuria päin.

Toinen yritys menikin sitten tyylikkäästi.

Kahvilassa suoritettiin satamamaksu, 15.-€, sisältää sähkön.

Kaupassa käytiin vähän ”vakoilemassa”, mitä on tarjolla. Nyt näytti siistiltä ja valikoimaa riittävästi.

Jädet jäi tällä kertaa mukaan. Illemmalla sitten tai vasta aamulla varastoon tarvikkeita.

Olen tämän kuvan ehkäpä aikaisemmissa kirjoituksissani jo esille laittanut, mutta mielestäni viesti tässä on niin hyvä, että piti taas se laittaa katsottavaksi.

Pieni lenkki tehtiin saaren eteläkärkeen.

Helikopterien laskeutumisalusta, ei kuitenkaan Mavicia varten

Tänne tuotiin Estoonian uhrit ensin saamaan ensiapua ja odottamaan jatkokuljetusta Turkuun.

Lainaus wiki:

Helikopterit toimivat alueella yli 15 tuntia ja pintapelastajat saivat pelastettua niihin 104 ihmistä

Tarina kertoo, että kaikki ne helikopterilentäjät jättivät jonkin ajan kuluttua työnsä. Hommesta oli jäänyt niin pahat traumat.

On täällä lähistöllä muitakin isompia haaksirikkoutunut kuin Estonia:

Panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi noin 17 meripeninkulman päässä Utöstä etelään jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Aluksen miehistöstä hukkui 271 henkilöä.

S/S Park Victory, yhdysvaltalainen höyrylaiva, ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä.

Silloin ei ollut koptereita käytössä pelastusoperaatioissa.

vähänkö on hylkyjä

Vähän matkaa laskeutumisalustalta, polun vasemmalla puolen on rakkaa kuin lapissa konsanaan.

Onhan nää sisäsaaren maisemat ilman tuntureita melkein kuin lapissa.

Kukat ovat pikkasen eri”merkkisiä” kuin tuntureilla.

kissankelloja ja jotain muita rehuja

Näkymät ulkomerelle tällä kelillä mainiot.

miehistösuoja eteläkärjessä

Eteläkärjessä on aika paljon merkkejä entisistä sotilasrakennelmista.

Tykkijalustapaikkoja sekä miehistösuojia yms.

Ajopuita on mysky tuonut rannalle, ei vaan huomannut pinota niitä siististi. Tuollai sikin sokin tuuppas tänne.

Saarelaiset kyllä kelkkoo nuo poltettaviksi mieluusti.

Takaisintullessa huomasin taas ”kioskin”

Jotenkin tuli mieleen lapsuusajat. Tuosta luukku alas ja limua sekä mehua jätskin kera turisteille myymään. Ehkä pientä pintaremonttia vaatisi ennen avaamista.

Aukiolopäiviä ei tulisi montaa vuodessa, joten huono idea.

Sitten olikin ruuanteon hetki.

Maisemat oli kohillakin kohillaan.

Sitten oli satamakin täysi. On siinä perälippu poikineen ja siskoineen.

Saapi nähä, pääseekö illalla verkonlaskuun?

Tuo kaikkien tuntema majakka ja ylipäätään majakkahistoriaa saarelta:

Utössä on Suomen vanhin merimajakka. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassaNykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.[6]

Timppa tuli kyselemään minua verkon laskuun ja niin lähti kippari kuin nappi paidasta. Tässäpä pieniä tunnelmia reissustamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s