Aamulla pikkaisen tihutti, mutta saatiin lopulta aurinkokin näkymään.

Ohiajavien veneiden aallot ei meitä pahastikaan häiritse, mutta vastakkaista naapuria kyllä. Meni joku isompi örkki ohi ja sen laineet meinas kaataa koko paatin. Tai näytti siltä. Siinä veneessä tavarat etsivät varmasti ihan uudet paikat.

Päästiin pienelle saarikierrokselle, kun kalliot olivat kuivaneet.

Täällä on oikein tolpat laitettu, että pysytään reitillä. Rasittaapahan vähemmän luontoa. Siks toisekseen, maasto on sen verran haastavaa muutenkin, saati sitten lähtis tonne umpimettään tai kivikkoon rämpimään.

Tällä samaisella paikalla nähtiin muutama vuosi takaperin pikkuinen kyy, sellainen kynää vähän isompi.

Ei sattunut nyt olemaan huudeilla.

Tätä piikkilankaa ihmetelty aikaisemminkin.

Menee muutaman metrin puusta puuhun.

Oisko aikoinaan ollut vähän enempikin? Puu on jokatapauksessa kasvanut ja jättänyt ruadan sisälleen.

Nyt on parin metrin korkeudessa. Ehkäpä laitettaessa polven kohdilla, arvelisin.

Tämmösiä upeita sammalikkoja ja louhikkoja useammassakin kohtiin tätä saarta.

Mikäs täällä samoillessa.

Jonkin verran oli mustakkaakin, mutta ei nyt sinisenä sentään. Onneksemme ei ollut kippoa matkassa. Kummankaan selkä kun ei moista kyykkimistä kestä.

Kallioiden takana saaren toisella puolella notkelmassa käynyt pieni huju.

Muutenkin kaatoja saarella aika paljon, luonnon onneksi.

Lahden pohjukka jatkuu aika pitkälle, jonne pääsee veneelläkin.

Me ei vaan olla menty ihan perille asti, matala kun on.

Kuten näkyy, ulkomerellä tais sadella.

Lenkkeilyn jälkeen alkoikin ruokahommelit.

Sateen uhka oli sen verran lähellä, että virittelin keksinnön sisäpuolelle.

Saa tarpeeksi ilmaa, ettei koko ”teltta” pala.

Oli siinä hyvä maksaa grillailla.

Lisukkeena pottuja muna-sipuli-kermaviilissä ja kukkakaalia.

Maistus varmaan sullekin.