Aamulla satama alkoi tyhjentyä vauhdilla. Nyt pääsivät purkkaritkin nostamaan ”rättinsä” ja välttyvät koneen puksutuksesta. Kun minä aikoinani purjehdin, ei meillä edes ollut moottoria. Se oli sellainen Folkkarin kokoinen purjevene. Me taas tiedämme koneäänestä, että matka taittuu. Siksi päätemmekinlähteä ja kuunnella Volvo Pentan murinaa aina Kaskisiin asti. Asiaan oli parikin syytä. Ruoka alkoi loppumaan. Toki purkki- ja kuivamuonaa on useammaksikin päiväksi, mutta nyt ei ollut oikea aika niiden ”tuhoamiselle”. Ja täällä pääsee saunaan.

Satama oli melkein täysi, mutta löydettiin omasta mielestämme hyvä paikka. Satamamaksu on kohtuullinen, 30.- € sisältäen saunan ja sähkön. Lisäksi hyvät tilat pestä vaikka astioita yms.

Edessämme laiturin toisella puolella on kauppalaituri. Siinä käy melkoinen vilske, kun saarelaiset käyvät kaupassa tai miks’ei vaikka kylpylässä, joka on tässä vieressä.

Kasnäs Paviljong on rakennettu kokonaan uusiksi. Nyt on upeat, hienot tilat. Kauppakin on saanut sen alakerrassa isommat tilat. Tänään tein veneessä ruuan, mutta huomenna olisi tarkoitus mennä syömään tuonne saaristolaisbuffaa.

Saunassa oli lempeät, hyvät löylyt, ja upeat näköalat satamaan.

Kasnäs nimi tulee vihollisen lähestyessä sytytetyistä vainovalkeista.

Lainaus Wikipediasta:

Vainovalkeat olivat suomalaisen kansanperinteen tuntemia sotiin liittyviä tulia, joista kerrotaan muun muassa kalevalaisessa runoudessa. Snorri Sturlusonin kirjoittamassa Olavi Pyhän saagassa Suomen rannikkoa kutsuttiin nimellä balagaardssida – roviorannikko, mikä johtui suomalaisten käyttämistä vartiotulista rannikolla.^[1]

Vainovalkeiden taustalla oli käytäntö varoittaa väestöä lähestyvistä vihollisista tuli- ja savumerkein. Perinteisesti on arveltu, että tässä käytännössä on linnavuorilla voinut olla tärkeä asema. Eräissä kertomuksissa vainovalkeat ovat voineet tarkoittaa myös sotajoukkojen leirinuotioita eli sotatulia, tai palavien rakennusten tulta. Kaasat olivat merimerkkejä, joiden päällä saatettiin polttaa tulia, joilla varoitettiin vihollislaivastosta.

Kalevalassa vainovalkeat mainitaan mm. kahdennessakymmenennessä runossa seuraavasti:

Tuop’ on äiti Lemminkäisen, aivan aamulla varahin, läksi vettä lähteheltä;

näkevi savun sakean, pohjoisilla maailmoilla. Sanan virkkoi, noin nimesi:

”Nuo onpi soan savuja, varsin vainovalkeita!”

Minä luulin ensin, että nämä vainovalkeat tarkoittaisi tulia, joilla vihollisen laivat ohjataan matalikolle. Niillä tulilla on varmaankin joku toinen nimi? Eipä mennyt tämäkään päivä sivistyksessä hukkaan kun tämän tiedon netin syövereistä ”kaivoin”.

Seuraavaan kertaan.