Aamu valkeni lähes plägänä ja pilvettömältä taivaalta aurinko helli venettämme.

Melkeinpä heti aamupalan ja tavaroitten järjestelyiden jälkeen aloitettiin lähtöä kotio kohti.

Se ei onnistunutkaan niin vain. Ankkurivinssimme sanoi sopimuksemme irti, taas.

Vasta viidettä kesää käytössä ja toinen kerta, kun hajoaa, ja ilmeisesti täsmälleen samasta syystä kuin ekallakin, kierteet sökö yhdestä osasta, joka muuten maksoi 250.- € silloin pari vuotta sitten. Vähänkö sylettää.

On aika homma kiskoa yli neljätonnista venettä ankkuri luo.

Saatiin kuitenkin koukku ylös ja menoksi.

Keli oli mitä parhain, edelleen lähes tyyni. Harvinaista herkkua moottoriveneilijälle.

Siitä suorilta ulkoväylää kotisatamaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Paitsi mitä nyt matkalla nähtiin julmetun kokoinen purjelaiva, siitä heiluvaa videoo, kuvattu vapaalla kädellä.