Eilen, ennen taivaan tulien odottelua, kuului hanhien kaakatusta. Muutama parvi lentikin ulapalta kohti mannerta, myötäisen tuulen helppottaessa heidän lentoaan.

Kuva rakeinen, koska kännykällä otettu suurimmalla zoomilla.

Sitten alkoikin odotuksen vuoro.

Helpottaakseni illan tulevaa kohokohtaa, flambeerasin banaania ja persikkaa ja päälle vaahdotettua vaniljakastiketta.

Ei hullumpaa ollenkaan.

Ja taas saatiin turhaan valvoa. Ei näkynyt kuin stadin valot ja pikkuisen tais Espookin kajastaa.

Kosteus on kyllä melkoinen tähän aikaa vuodesta, siis yöllä.

Kaikki on veneen ulkopuolella likomärkää. Onneksi on takaosassa pressu. Siellä olisi kengät ja kaikki muukin tavara kyllä kastuneet.

Aamu aukeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen kamoja kasaan ja oikaisten sisäväylälle karkuun maininkeja ja kotio kohti.

Suurimmat mainingit olivatkin liki puolitoista metrisiä, joten sivumyötäistä kun saarten suojaan ajeltiin, keinutti paikka paikoin jonkin verran.

Mitään mainittavaa ei sitten tapahtunutkaan, joten tämä reissu oli niin kuin tässä.

Seuraavaan kertaan.