16.7. Hanko saa jäädä

Sateen loppua saatiin odotella puolille päiville, ennen kuin lähdettiin kauppaan.

Olisi tarkoitus olla muutama päivä luonnon satamissa, eli saarissa, missä ei ole muita.

Paluumatkalla poikettiin Thai-kojulla.

Ari ja Paula olivat neuvoneet meille tämän ”ruokakeitaan”.

Ei totisesti tarvinnut pettyä.

Otettiin mukaan yksi iso ja yksi pieni annos. Ois riittänyt pienempiä molemmat.

Mutta osasipa olla maukkaita ja eipä ollut järin kallista, yhteensä 16.- €. Tuli vielä pussilliset mausteliemiä mukaan.

Madam kun niitä availi, ihmetteli millä pikkusormilla ne oli saatu kuminauhoilla sidottua!!!

Viimeisiä venekuvia ennen lähtöä, jota myöskin pikkasen viivästyttiin.

Oli eiliseltä jäljellä niin tuulta kuin aaltoa.

Siinä puoli neljältä sitten startattiin.

Ennen Hankoniemeä, pienellä selän poikasella, oli melkoset mainingit. Pääsi sieltä luotojen välistä hönkimään.

Madam jo kyselikin, että onkohan tuolla matkalla kuinka paljon tämmösiä.

Lupailin niiden loppuvan ihan koht silleen.

Loppuivat myös.

Tuuli näet kääntyi idän puolelle ja ”tappoi” entiset mainingit aika nopeasti. Lisäksi länteen mennessä väylä kulkee alkumatkasta aika suojaisaa, luotojen välistä reittiä, jolloin nyt yöllä muodostuneet mainingit murtuivat niihin.

Purkkareita väistellen huristeltiin 23 mailia länttä päin. Matkalla tuli rannikkovartioston vene melkoista kyytiä vastaan, ja aika kapeassa paikassa. Oli vielä yksi purkkari sotkemassa heidän kulkua. Me väistettiin pikkasen väylän ulkopuolelle vasemmalle, joten he yhtään himmaamatta purkkarin ja meidän välistä kohti Hankoa. Oli aikas isot allot.

Löydettiin puolivahingossa makee pikkusaari.

Oli oikeen laiturikin, mihin laitettiin Sarza2 kiinni.

Maastokartasta katsoin nimenkin saarelle: Stengrundet. Luultiin, että onkohan esim lintubongarit tehneet itselleen hyvän rantautumispaikan tullakseen katsastamaan parvien ylilentoa.

Lahdukka, jos pois piti lähteä.

Olis siinä ollut hyvä yö köllötellä.

Kerkesin just kahvit keittää, kun Madam huomasi veneen aivan meidän perässä.

Minä ulos kyselemään.

Ruotsinkieleni ei taipunut ymmärrettävään muotoon, joten vaihdettiin englanniksi.

Omistivat kuulemma saaren ja olivat tulossa picnikille, joten meidän olisi siirryttävä laiturilta pois.

Eihän siinä mikään auttanut, pois oli lähdettävä, kun en jänkäämäänkään alkanut.

Niinpä klo 19:45 köydet irti ja menoksi, emme vaan tienneet minne.

Katselin karttaa ja kävimme tutkailemassa montaakin saarta. Joko oli mökki tai sitten kaapeli. Täällä on meinaan kaapeleita sikin sokin. Veikkaisin, että suurin osa puolustusvoimien laskemia.

Lopulta löydettiin tämmönen upea saari, Långön.

Noin kolme mailia Öröstä pohjoiseen.

Saaren alaosa on ”lentokieltoaluetta”, kertoi Droneinfo.

Vähän sai pujotella päästäkseen tänne ja tarkkana sai olla.

Tähän mahtuis isommallakin vehkeellä, kuten syväyksestä huomaa.

3 mailia ja kolme varttia kesti tämän paikan löytäminen.

Koska keli oli sopiva, laitoin Mavicin ilmoille.

perän puolen maisemat

Eipä kauheesti voi keliä nyt moittia.

Saadaan eilisella ja tämän aamun sateelle pikkasen ”palsamia” mielenhaavoille?

Pohjoisen suuntaan

Naapurisaaressa on pari mökkiä, melkein näköyhteydessä.

Toivottavasti ei häiritä heidän rauhaansa, ettei taas häädetä pois!!!!!!

Tässä nyt kuitenkin ollaan.

Lähemmäksi mökkejä ei kehdannut…

Tein videonkin ja juttuni päättyy tällä erää tänään kuvattuihin ilmakuviin..

vähän muokattuna tummemmaksi
Päivän saaret

Yöllä oli ”pakko” ottaa puolipimeestä kuusta muutama kuva:

pimennys vain puoliks
kännykällä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.