Kun olin saanut Sarzan kunnolla talviteloille, uskalsin varata meille lennot Thaimaahan.

Tällä kertaa, taas, päädyttiin Krabin lentoja etsimään. Finnair ei lennä enää (vielä, aloittavat kenties kohta) suoria lentoja Krabille, joten piti etsiä muita vaihtoehtoja. Ainoaksi jäi TUI. Onneksi heilta voi ostaa myös pelkät lennot, ettei tarvitse pakettimatkalle lähteä. Niinpä sitten päätimme ostaa paukauttaa liput, jotka olivat huomattavasti halvemmat kuin millään muulla välilaskullisella palveluntuottajalla. Edestakaiset liput maksoivat ruokineen, laukkumaksuineen 1604.- €. Sitten vielä päädyimme varaamaan hotellit etukäteen. 432,36 € bungalov meren rannalta Koh Lantalta 9 vrk ja Krabin kaupungista hotelli 5 vrk 212,49 €. Eli tällä tavalla paketointi itse säästi meiltä vastaavan tasoisissa majoituspaikoissa verrattuna useita satasia.

Toki sitten tuli taximatka Krabin kentältä Koh Lantalle n 50.- €. Mutta olisihan se siirtomaksu pitänyt maksaa, vaikka olisi ostanut valmismatkankin. Eivät matkatoimistot ilmaiseksi kuljeta kentältä ketään mihinkään.

Siispä hymyssä suin odottamaan lennolle pääsyä.

Kone, jolla lensimme, oli Boieng 787 laajarunkotyyppiä. Emme kumpainenkaan olleet lentäneet mies muistiin Boiengilla, joten tuttavuus oli uusi.

Jotenkin mielikuvaksi jäi, että on ahtaampi kuin Airbussin vastaavat koneet.

Turvaohjeet tulivat nykytyyliin suoraan edessämme oleviin ruutuihin. Mutta se tapa, jolla tämä oli toteutettu, oli loistava. Tekoälyä hyväksikäyttäen oli tehty kuin elokuva tilanteesta, että on pakko poistua koneesta hätäuloskäyntejä ja varusteita käyttäen. Aivan loistava idea. Siitä täydet bointsit TUI’lle.

Lentokeli oli loistava. Ei ihmeemmin ilmakuoppia, joten meno oli tasaista. Vieläpä suomalaisen kipparoimana. Lentoemot olivat yhtä lukuun ottamatta ruotsalaisia. Pää”emo” oli suomalainen.

Jotta pääsee kivuttomasti turvatarkastuksen läpi perillä, piti tehdä etukäteen digitaalinen maahantuloilmoitus.

Mutta sitä ei saa tehdä ennen 3 vrk lähtäpäivään nähden?

Tuo qr-koodi kertoo sitten tullivirkailijalle, jotka sinä itse olet sinne laittanut, mistä maasta lähdit, kauanko aiot olla, mikä on osoitteesi täällä ja mikä on kotimaasi osoite.

Kengän numero eivät sentään kysy, mutta sinällään ihan tärkeitä tietoja. Nykyaikana kun on kaikenlaisia vipeltäjiä, niin ihan ymmärrettävää tällainen lisäinfo.

Ennen vanhaanhan koneessa täytettiin jonkin sortin paperilappu, joka sitten kerättiin tullissa talteen. Mahtaa tullin varastoissa olla lappu poikineen.

Tullissa sitten saimme jonottaa jonkin aikaa, koska ottivat vielä kaikilta jokaisesta sormesta jäljet ja varmuudeksi vielä kuvan kasvoista. Kyllä meitä nyt sitten on helppo jälistää, jos jotain kolttosia tehdää Thaimaassa.

Tilaamamme taxi odotti tuloaulassa ison kyltin kanssa, jossa nimeni komeili.

Iso suositus tälle taxille. Jos joskus tarvitsette täällä tällaista palvelua, numero on tässä:

+66 82 288 3895 Anucha taxi service. Käsittääkseni ihan yksityinen kuski eli ei kuulu mihinkään isoon kuljetusliikkeeseen, mitä täällä on paljon.

Säästyimme siis pitkältä taxin jonotukselta. Eipä. se jonottaminen olisi outoa ollut. kotimaassa jo jonotimme turvatarkastusta, koneeseen pääsyä, koneesta pois pääsyä, tullin jonossakin seisoimme aika tovin. Lisäksi vielä laukkuja odottelimme liukuhihnalta ja eikä siinä kaikki. Halusivat vielä läpivalaista laukkumme, ennen kuin pääsimme ”vapauteen” eli tuloaulaan.

Tilavassa pikkubussimallisessaToyotassa matka taittui hyvin. Tässä mallissa ei ollutkaan kahdeksaa paikkaa, vaan vain kuusi, joten tilaa oli.

Meille uusi maalaismaisema vili ohitsemme, joita yritin parhaani mukaan taltioida. Oli tienvarsikauppaa ja milloin mitäkin.

Ei selvinnyt mikä oli katoksen funktio palmupuiden katveessa. ( sain viestiä, että on paikallinen bussipysäkki? )

Mielenkiintoinen näkymä oli latvasta katkaistut palmut. Niitä oli välillä aika paljonkin tien varressa.

Betoniseen sähkötolppaan oli jyrsijöille tehty kiipeäsin estävä verkko. Eivät pääse muuntajalle asti tekemään tihutöitään.

Lauttarannassa oli näkymää mangrovemetsästä. Saas nähdä, menemmekö seikkailemaan uudemman kerran paljaiden juurien metsään.

Ovat saaneet yhden uuden lautan tähän mantereen ja Koh Lantan väliin. Me ylitimme tämän lätäkön kuitenkin vanhalla, jo parhaat päivänsä nähneellä. Sellaisella, joka joutui vielä kääntymään niin lähdettäessä kuin tullessaa toiselle puolelle.

Tällä lyhyellä matkalla oli muutamia paikallisia kalastamassa. Vahinko ettei kameran linssiin osunut yhtään ”ylösvetoa” 😉

Tämä pikkuhinuri auttoi urheasti käännöoperaatiossa lauttaamme.

Vielä oli ylitettävä yksi salmi, ennen kuin varsinaisesti pääsimme Lantalle. Tässä oli onneksi silta ja sillan länsipuolella näkyi Saladin kalastajakylä. Tänne tulevat ja lähtevät lautat ja pikaveneet niin Phuketista kuin Krabilta.

Pääsimme noin kahden tunnin ajelun jälkeen viimein resortillemme.

Golden Bay Cottage ja ranta on Khlong Dao Beach.

Tällaisia pikku bungaloveja rauhallisessa ja siistissä, meren edustalla olevassa ympäritössä.

Uima-allas on mäkkien ja meren välissä sekä kauempana oikealla ravintola.

Pitihän se melkein hetimiten mennä tarkistamaan upea renta. tätä hiekkarantaa on sitten 6-7 kilometriä. Merivesi sellaista lehmän kusen lämpöistä 😉 ja kirkasta.

Suurin osa paikallisista ovat muslimeja. Eli residensimme mökkien välissä on tällaisia rukouspaikkoja parikin erilaista. Eivät olekaan rukouspaikkoja, vaan henkien taloja. Esi-isien henget asuttavat näitä? Eli ei kuulemma ole muslimien kanssa mitään tekemistä.

Tässä toinen.

Kävimme päätienvarrella olevassa kaupassa hakemassa vähän juotavaa. 7/eleven-kaupassa ei ollut holitonta oluttaa, mutta onneksi tien toisella puolella oli pieni toinen puoti, jossa sitä löytyi. Heineken-merkkiä, joten tuutu on tuote minulle entuudestaan. Hinta suurin piirten samaa luokka kuin Suomessa, eli n 1,3 € tölkiltä. Vesipullot eivät sitten maksakaan paljon, n 30 senttiä kpl puolen litran pullossa. Miten meillä Suomessa, jossa on vettä järvissä ja pohjavettäkin niin että riittä, vesipullon on kaksi-kolminkertainen hinnalttan ?????

Alkuillasta menimma ”omaan” ravintolaamme syömään. Sateen uhka leijui jo ilmassa, joten tilauksemme annettuamme, kipaisin hakemaan sateenvarjot molemmille kämpiltä. Onneksi.

Ruoka oli äärettömän hyvää, suorastaan loistavaa ja kaiken lisäksi halpaa. Alkupalat kahtakin. erisorttia, pääruuat ja jälkkäriksi hedelmävat sekä juomat vain 1244.- Pathia eli n 33.- €. Madamella oli sentään iso viinilasi ja pari cocktailia siinä mukana.

Kun olimme saaneet syötyä ja jälkkäriä odottelimme , repesi taivas.

Pimeetä kuin ry…n helvetissä ja metelikin samalaista. Kun salamat iskivät, tuli hetkeksi valkeus.

Niinpä sitten masut täynnä, mutta ei kuitenkaan mitään ähkytilaa, palasimme kämpille.

Seuraavaan seikkailuun.