Olimme päättäneet käydä katsomassa Donnerin valokuvanäyttelyn. Siksi osittain tulimme mereltäkin pois hyvissä ajoin keskellä viikkoa, ettei ihan näyttelyn viimeiseksi päiväksi, 3.9., jää käynti siellä.
Ja toden totta kyllä kannatti. Aivan mielettömän upeita kuvia. Laitan tähän juttuun vain muutaman kuvan, koska oletettavasti näitä on netti pullollaan?
Jotenkin tuli sellainen olo, että mitenkä on mahdollista ”vangita” jokaiseen kuvaan se tunnelma, minkä hän halusi niiden tuovan katsojalle.
Tässä linkki, mistä saa tietoa, jota minulla ei ole. enkä ala nyt vain kopioimaan tuota juttua tai jotain muutakaan juttua, joten lukekaa näitä muita artikkeleita, jos aihe kiinnostaa.
Minua kiinnosti.
Noissa passeissa olevista leimoista oli tuttua. Minullakin on pari samanlaista passissani. Yksitoista vuotta myöhemmin saatua kuin Donner oli saanut ne.
https://merellajamuuallakin.com/2019/12/12/matka-maon-aikaiseen-kiinaan/
Jos jaksaa kahlata koko tuon juttusarjan läpi, löytyvät leimat ja viisumit sieltä.
Näyttelyssä oli osista negatiiveistä kuva, joista nämä oli sitten poimittu. Materiaalia on ollut valtavasti, joten tehtävä ei ole ollut helppo.
Sen verran tämä kirvoitti mieltäni ajatellen omia otoksiani, että mitähän niille tapahtuukaan. Olen taltioinut valtavan määrän kuvia ja videota pitkin Suomenlahtea ja Saaristomerta. Videotakin varmaankin satoja tunteja. Kuvia muutama kymmenen tuhatta.
Jään miettimään.
Merellä ja muuallakin 