Unohdin laittaa edelliseen postaukseen muinaistulien aikaan otettua kuvaa.

Piti ”tulet” tehdä otsalampulla, kun ei muuten olisi näkynyt oikein mitään.

Odottelimme melkein koko aamupäivän sateen taukoamista. Kun se viimein hellitti, läksimme heti liikenteeseen. Ajoimme luoteeseen Tostholmin kapeikon kautta Barösundiin ja edelleen siitä Inkooseen. Tankki alkoi olla naftasta aika tyhjä, joten ensimmäiseksi dieseliä tankkiin. Olimme edellisellä kerralla tankanneet Houtskarissa Ahvenenmaalla ja silloinkaan emme ihan täyteen otettu. Nyt niillä naftoilla olemme ajelleet vähän yli 150 mailia. Vesitankki sai myös täytteensä. Sitten olikin kaupassakäynnin vuoro. Nyt ei ostettu kuin parin päivän eväät, koska reissumme alkaa olla kohta lopussa. Saimme nämä huoltotoimenpiteet tehdä kuivin jalion eli sateessa oli pieni tauko juuri parahiksi. Matkalla vaihteeksi vähän sateli semmoista tihkua.

Porkkalan selällä ei ollut juuri nimeksi edes vanhoja maininkeja. Yksi iso sotalaiva oli lähtenyt laivastotukikohdasta ja sen tekemiin aaltoihin hidastimme, mutta se olikin ainut hidaste tällä legillä. Upinniemen eteläpuolella olevassa s-mutkassa oli peräti neljä purkkaria, kaikki koneella ajaen. Niiden sijainti onneksemme sen verran hyvä väylällä, ettei tarvinnut kuin väistellä kaukaa. Pari ekaa pohjoisen puolelta ja ne viimeiset eteläpuolelta. Taas kerran – miksi ihmeessä pitää ajaa niin keskellä väylää kuin mahdollista? Eihän moottoritielläkään ajeta keskiviivan päällä 😉

Ei ollut enää ruuhkaa Lähteelässä. Pääsimme ”omalle” paikalle laiturin päähän. Tässä ei ole aisa kuin toisella puolella. Sarza kun ei oikein mahtuisi noiden aisojen väliin.

Kun tulimme, oli neljä-viisi venettä laitureissa, mutta illaksi ei jäänyt kuin kaksi meidän lisäksemme.

Pieni veryttelylenkki päivän veneessä istumisen jälkeen.

Puusaunalle johtavan tien varressa on mielenkiintoisen näköinen kallio.

Illaksi tuli upea keli. Aurinkokin näyttäytyi pienen harsomaisen pilviverhon takaa. Siitä ei nyt ole kuin muistikuvia 😉

Maanantaiaamuna alkoikin sitten vaihteeksi satamaan. Ja satoikin melkein koko päivän.

Meillä ilmeni cabiinin katossa vuoto. Ilmavaihtoon tarkoitettu aurinkovoimalla toimivan tuulettimen alta tuli vettä aika reilustikin. Olin jo kerran omasta mielestäni tiivistänyt sitä, mutta ilmeisesti en tarpeeksi hyvin.

Kun sade loppui neljän maissa iltapäivällä, menimme maksamaan tulevan yön satamamaksua. Paikalla oli myös sen ainoa toisen yöpyvän veneen miehistö. Todella miellyttävä pariskunta. He olivat pelastaneet pari kaanootttia, jotka olivat joutuneet tuuliajolle. Vesi oli noussut jonkin verran ja kaanootilla tulleet eivät olleet sitä ottaneet huomioon ja siksi heidän kulkimensa olivat päässeet tuuliajolle. Tietysti kiinnittäminen köydellä tai vaikkapa narulla maihin olisi estänyt tämän episodin alun alkaen. Mutta jos olen oikein ymmärätänyt, kanootit yleensä vedetään maihin eikä niitä sidota kiinni mihinkään? Mutta kun ne sitten pitää vetää tarpeeksi ”ylös” maihin ….

Sähkökatkos oli saanut ravintolan maksupäätteen tilttiin. Vasta kolmas buuttaus, virra pois, auttoi saamaan sen takaisin elävien kirjoihin. Ja silloinkaan en tiennyt sen olevan ”hengissä”, mutta henkilökunta, oikein miellyttävä rouva, soitti palvelunumeroon ja sai ohjeen. Kassasta uusi yhteys eli maksupyyntö ja sain maksettua yöpymisemme.

Juttelimme tovin purjeveneen pariskunnan kanssa kokemuksistamme saaristossa. Kummatkin antoivat pieniä vinkkejä toisilleen uusista saaripaikoista.

Tämän jälkeen kävin hakemassa Sonyn ja menin kalliolle kuvaamaan upeita tyrskyjä kaukana merellä.

Nämä tyrskyt ovat mittausteni mukaan alla olevan kartan paikalta. Kuva ilman rajausta paljasti paikan, koska siinä näkyy linjataulu, joka on tuossa Torrökloppenilla. Matkaa tuonne on 2.3 mailia eli n 4 km.

Tuulen voimakkaasuus oli ”kohillaan” ja aallollakin kokoa ihan merkittävästi.

Sen sijaan näitä toisia etelän suunnalta kuvattuja en pystynyt tarkkaan paikallistamaan.

Aika hieno patsas.

Mielestäni aika näyttäviä kuvia. Tarkkuus on mitä on, mutta kun ei ole ”isompaa” putkea, parempaa ei nyt näillä vehkeillä saa.

Palattuani veneelle, aloitin korjaushommat. Irroitin sen vuotavan tuulettimen ja purin sen osiin. Yksi tiiviste aurinkokennon ja rungon välistä oli ihan hapertunut. Palaset pois ja sikafleksiä tilalle. Tätä ei sitten toista kertaa pureta, en ainakaan minä. Sen verran kovaa kamaa tuo sikafleksi on, ettei osat toisistaan enää irti lähde.

Loppu ilta menikin sitten kuvia katsellessa ja tätä tehdessä.

Huomenna sitten kotiin.