Högsåra Lillbacka Brygga ma-ti 7-8.8.

Hyvissä ajoin lähdettiin kohti Högsåraa. Matkalla Sjäholmen Lövön sillan jälkeen on melkoinen pytinki. Tämä ei anna oikeata kuvaa mitä kaikkea tuon pusikon takana olikaan.

Lähtiessä en ollut täysin varma, kumpaan satamaan päädymme. Pohjoiskärjessä oleva Kejsarhamnet on ainakin suojassa. Vähän alempana olevaa Lillbacka Bryggan satamaan tuuli käy ikävästi idän puolelta, jolloin se saattaa osua laitureihin pahoinkin. Menimme ensin katsomaan jälkimmäistä. Poijupaikkoihin aallot iskivät aikamoisella voimalla. Toki laituri vaimentaa aika paljon. Onneksemme kylkikiinnityspaikalla oli vapaata, joten tyrkkäsimme Sarzan siihen. Olimme kuin herran kukkarossa suojaisessa paikassa. Iltapäiväksi on luvattu kovempaa tuulta, joten jää nähtäväksi, miten se keikuttaa meitäkin.

Tullessamme ei ollut kuin yksi Tiiskeri meidän etupuolella kylkikiinnityksessä. Heidän lähdettyä, siirsimme Sarzan siihen paikkaan. Saatiin vielä suojaisempi paikka.

Iltapäivällä tuuli alkoi jo hätyytellä laiturin kantta.

Poijukin hävisi välillä aaltojen sekaan. Nyt ei olisi kivaa olla tuolla puolen laituria.

Edelleen tallessa grillipaikka, jota tällä kertaa emme tarvinneet. Siistissä kunnossa ovat paikat pysyneet. Täällä pidetään hyvää huolta fasiliteeteistä.

Jos oli aikoinaan vuokrapyörät vanhoja, oli nyt hankittu uusia Jopoja. Kyllä kelpaa noilla ajella.

Aurinkoista oli, joten läksimme kävelylle.

Ilmeisesti tämä Jopo ei ole vuokrattavissa 😉

Päivä oli tukalan kuuma, vähän yli 30 astetta ja kostea. Lampaatkin vain makoilivat puun varjossa. Tyyntä myrskyn edellä.

Joku pässi oli päässyt lampaitten kanssa kuvaan 😉

Kävimme aina Kejsahamnin puolella asti, jossa olikin veneitä runsaasti. Onhan se tyynempi paikka kuin meidän valintamme. Mutta me tykätään enempi rauhallisuudesta, jota Rumpan baarin laiturissa on tällä hetkellä.

Suuriruhtinas Aleksanteri III vietti osan kesistä 1885-1894 perheineen ja hoveineen Högsåran pohjoispoukamassa, joka sai näistä vierailuista nimekseen Keisarinsatama (Kejsarhamn).^[2] Saarella he tutustuivat paikalliseen kalastajaeukko Serafinaan, joka sai myöhemmin lempinimekseen Kejsar-Fina.^[4]

Serafiinan lempinimestä on monta tarinaa ja tässä yksi niistä. Serafiina soutaa kalastusreissultaan kotiin. Keisari porukoineen on jo paikalla ja seuraa Serafiinaa hänen vetäessään venettään maihin. Hän huutaakin miehille – ”mitä siinä tölläätte, tulkaa auttamaan”. Kun tämä oli käännetty venäjäksi, yksi miehistä oli ottanut köyden vetääkseen veneen maihin. Se oli kuitenkin niin kömpelöä, että Serafiinan oli näytettävä, miten homma pitää oikeesti tehdä. Myöhemmin hän sai tietää, että oli opettanut itse keisaria. Siitä alkoi heidän pitkäaikainen ystävyys. Keisarinna Dagmar on kuulemma lähettänyt kortteja Serafiinalle vielä 1920-luvulla.

Paluumatkalla kävimme kakut nauttimassa Farmors cafessa. Yllättävn paljon oli porukkaa. Autoja vaikka kuinka parkkipaikalla. Tuleehan tänne lossi, jolla on hyvä käpästä nauttimassa vaikka sumpit täällä. Ja onhan tällä saarella jonkin verran majoituspalveluitakin.

Historiikki saarella ulottuu pitkälle menneisyyteen: https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6gs%C3%A5ra

Oletettavasti asutusta on ollut täällä todella kauan, Jo 1500-luvulla oli yli tusinan verran hyvin toimeentulevia maatiloja. Jos oli venäläiset aikoinaan täällä majailleet, piti Suomen laivasto täällä tukikohtaa 1939. Entisen luotsituvan alapuolella kalliossa on muistolaatta tästä tapahtumasta.

Rumban baari aukeaa tähän aikaan vuodesta vasta klo 15:00 ja toimii myös sataman toimistona. Siispä maksoin aluksi yhden yön 25,- €.

Minulla oli mielikuva, että täältä olisi saanut ruokaa, siis ala carteannoksia, mutta se osoittautui vääräksi. Jotain sämpylöitä tai vastaavaa tähän aikaan vuodesta. Siispä meni venekokkailuksi. Farmors cafessa olisi saanut ala cartea, mutta ei nyt napannut se kävelymatka uudelleen.

Linkki Rumpan baarin sivuille. Täällä on kesällä menoa ja meininkiä.

https://www.facebook.com/rumpanbarhogsara/?locale=sv_SE

Tein kasviksia ja broilerin rintafilettä.

Hyvin upposi tämäkin.

Rumpan baarin rekvisiitta ympäristöineen on todella mielenkiintoinen. On vanha puinen sumppu, jollaiseen muistan itsekin kaloja laittaneeni Porvoon saaristossa pikkupoikana.

Hirsitalojen tai vajojen hirsien päitä. Nämä puut jos osaisivat kertoa, voisi monien ihmiten korvat punottaa 😉

Muuallakin on hyödynnetty näitä samanoloisia puita. Ajan hammas on pikkaisen kalunnut tätä puuta, mutta ei haittaa. Sen nykyistä tehtävää se ei haittaa.

Pullon henki on saanut kaverikseen pari näkkiä. Tuollaiselta voi veneenkin pohja näyttää, jos ei käytä kasvustonestomaalia tai suorita elokuun alussa pohjan pesua.

Seuraavana, tiistaiaamuna olikin tuuliolot jo toista luokkaa eiliseen verrattuna. Samalla veden pinta oli noussut melkein puolimetriä. Tuo kiinteä laituri on jo melkein jäämässä veden alle.

Edellisenä iltapäivänä oli tullut nuo kaksi purjevenettä ja tämä etummainen moottorivene tänään tiistaina. Tuuli oli jo illalla kääntynyt etelästä tulevaksi, joten ei niin pahasti enää käynyt tuohon lauturille.

Saunan rapuista oli jo pari askelmaa jäänyt veden alle.

Kävin ottamassa muutaman kuvan sen vanhan luotsituvan alapuoleiselta kalliolta. Reilun metrin kokoiset laineet pyyhkivät siellä ohitseni. Tuonne ei olisi nyt kiva mennä Sarzalla.

Tuolloin oli tuuliolot ”kohtuulliset”. Aamulla yhdeksän aikaan toteutuneet mittaukset. Parhaiten tuo Vänön lukema kuvaa tätä paikkaa. 15 / 20 m/s. Mutta Hangossa on ollut vähän navakampaa puhuria.