Kaupassa käynti ja lounaalle ennen lähtöä.

Tämä löydettiin eilen vahingossa, joten pakkohan se oli tulla testaamaan.

Se oli vähän piilossa, mutta koska vieressä oli kalastustarvikekauppa, löytyi tämäkin.

Buffapöytä oli monipuolinen ja ihan kohtuu hyvä, eli hinta/laatusuhde kohtasivat.

Lämpöisiä lajikkeita oli kymmenkunta erilaista, jokaisella jotakin.

Sitten olikin huoltsikalle ajo, sillä edellisen kerran olimme tankanneet dieseliä Inkoossa, eli 180 mailia ajettiin ja nyt mahtui 229 litraa. Tekee karvan alle 1,3 lt/nm. Lukema on kohtuullinen, ottaen huomioon alkumatkan viileyden, ts webasto oli päällä silloin joka yö. Vielä oltaisiin päästy vajaa sata mailia, ennen kuin tankki olisi ollut tyhjä. Toimintasäde on siis aika kohtuullinen.

Matka suuntautui Lumparnista pohjoiseen, kapeaa ”vuonoa” pitkin, Maarianhaminasta pohjois-koilliseen.

Haraldbyn ja Godbyn välissä Fjårjundet’in silta, jonka ali pääsee purkkarillakin, (19 metriä).

Siitä käännyimme oikealle johtavaan Kuggsundetiin.

Nämä sillan jälkeiset talot olivatkin viimeisiä ennen satamaamme.

Rakentaminen olisi aika haastavaa, ainakin rantaan, näillä main.

Näitähän tänne olimme halunneetkin tulla ihastelemaan. Vaikka tämä ”ränni” on aika kapea, ehkäpä 100-200 metriä, oli vettä riittävästi, 10-25 metriin.

Paikalliset pojat olivat kiivenneet kaatuneen rungon juurelle ja käyttivät ilmeisesti sitä hyppimiseen. Äkkisyvä ranta mahdollistaa hyvin moisen temppuilun.

Kohteena oli pikkuinen kylä Vuonon puolessa välissä.

Kvarnbo, nro 1245, Saltvikin alueella. Satamassa on peräti neljä vieraspaikkaa.

Tuo Viikinki alus oli jo laituriin kiinitettynä. Oikean puoleinen purkkari tuli juuri ennen meitä, näimme jopa heidän ankkurin putoavan. Me heti perään viereen ja hetken päästä toiselle puolelle tuli punainen purkkari, joka lähti myöhemmin pois.

Paikalliset lapset olivat valloittaneet viereisen uimalaiturin ja olipa meidän kiinnityskohdallekin löhöilemässä paikallisia daameja, jotka ensin ei siirtyneet sitten tuumakaan, kun liinoja kiinnittelin.

Eiköhän tämä illaksi rauhoitu, kun on lasten nukkumaan meno aika, toivoisin. Toisaalta, kyllähän maailmaan ääntä mahtuu. Eikä se Maarianhaminan satamakaan ihan hiljainen ole. Me kun ei tajuttu ennakkoon, että tässä on tämä uimalaituri vieressä.

Täällä alkaa 27.7. Viikinki tapahtuma vähän matkan päässä ja kaippa siksi tämmöinen venekin täällä. Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1999 lähtien, ja on seutukunnan suurin häppening.

Iloinen ”aito” Viikinki antoi kuvata.

Kävi jopa muutama leidikin ajan henkeen pukeutuneina, mutta en kerennyt/tajunnut ottaa kuvaa.

Melkoista tiperrystä ovat rakentajat aikoineen kaiverrelleet.

Kyltin mukaan neitokainen olisi maailmaan saatetty 1912.

Ihan tuntee omistavansa nuoren neidon, Sarzan.

Hetken ihmeteltiin menoa ympärillämme ennen kuin lähdettiin tutustumisretkelle.

Tottahan kirkko pitää olla, vaikka kylä olisi pienikin.

Ja oikeen kivestä olivat tämän tehneet.

Lainattu Wikistä:

Saltvikissa on ollut tilapäistä asutusta jo niin sanotulla kampakeraamisella kaudella noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua; nämä asukkaat olivat idästä tulleita hylkeenpyytäjiä. Asutus vakiintui vasta rautakaudella noin 500-luvulla ajanlaskun alkamisen jälkeen, jolloin alueelle saapui uusia asukkaita Ruotsista. Varhaiskeskiajalla Saltvikista kehittyi sijaintinsa ansiosta Ahvenanmaan ensimmäinen kauppa- ja hallintokeskus ja siellä pidettiin kaikki maakunnan keskiaikaiset maapäivät. Vuodelta 1571 peräisin olevan hopeaveroluettelon mukaan Saltvikissa oli 105 talonpoikaa.^[7]

Valitettavasti emme päässeet sisälle.

Tietä eteenpäin rohkesti ja mikä ylläri:

Varsinainen helmi, jos sattuu olemaan edes yhtään prätkistä kiinnostunut.

Niitä oli useampikin alueella.

Ja eikä tässä vielä kaikki.

Uskaltauduin kurkkaamaan sisälle tuonne avoimista ovista.

Oli pakko huhuilla Madam takaisin katsomaan ja ”palkitsemaan”.

Kävin enne tilausta kurkkaamassa jääkaappia. Oli olutta, vain yhtä merkkiä ja makkaraa, pakettitolkulla.

Ja tiskin takana vikskiä, ehkäpä 4-5 merkkiä.

Madam suostui olueeseen ja kun kysäisin limua, Kaveri tiskin takana katsoi oudosti ja kysyi joltain, että onko limua. Ei ollut, kun kukaan ei sellaista pyydä.

Siispä jäin ilman juomaa.

Varsinaisia kaunottaria nämä vanhukset.

Ja jos oli baaritiskillä ja taustalla krääsää, oli sitä tallissa muuallakin.

Kahdessa sivuhuoneessa näkyi olevan sorvia ja peliä sun vehettä siihen malliin, että jos jotain osaa ei saadä mistään, pojat tekee sellaisen.

Ilmeisesti kyltti oli aito, siis sen sanoma, koskapa näin jonkun lappusen, kun oli ollut Indian Rally täällä päin 2010.

Voin vain arvailla, minkälainen ”pyhiinvaellus”paikka tämä on asian harrastajille.

Ja sitten vielä Plotterin kuva ja ajamamme reitti.

Illalla lisää.