Laitanpa vielä eilisen illan paikallisen halpisravintolan sisustuksesta pari kuvaa.

Täällä annokset maksaa noin puolet vähemmän kuin ns kunnon ravintolassa mutta taasen puolet enemmän kuin katuravintoloissa.

Meteli on näissä aika kova. Lisäksi trafiikkia aiheuttaa paikalliset noutofirmojen lähetit. Koko ajan joku hakee jotain kassia. Hintaansa nähden todella hyvät ruuat ja siksipä toimittavat niin paljon koteihin annoksia.

Aamupalalle menimme hyvässä ajoin heti puoli kahdeksalta, jolloin alkoivat tarjota sitä.

Ikkunan vieressä ”koti”sammakko oli paikalla myös. Niitä on nykyisin kuulemma kaksi, mutta nyt oli vain toinen päivystämässä.

Niin ja se koira. Se tuli saman tien meidän istuttuamme luokseni ja laittoi kuononsa reiteni päälle. Olin antanut sille eilen nakin paloja, joten ilmeisesti tällä toimenpiteellä varmisti, että saa tänäkin aamuna 😉 Ja sai kanssa. Nyt peräti kaksi nakkia.

Olimme tilanneet hotellin kautta taxin, joka tulikin ajoissa paikalle. Auto oli tunnukseton, mutta kuskilla oli firman paita päällä. Vaikutti olevan uuden karhea peli. Malli jäi tässä vaiheessa tuntemattomaksi minulle. Ohjauspyörässä oli kuitenkin Toyotan tuunus, joten merkin tiesin.

Matka kentälle on vajaat 10 kilometriä ja maksoi 300 pathia eli noin 8 €.

Matkalla näimme pajan, jossa tehtaillaan picup’eihin katteita. Täällähän käytetään paljon niitä turistien kuljetuksiin. Etualalla näkyi olevan vähän parempi malli valmiina. Taustalla yleisin, joita mm Koh Lantalla pääsääntöisesti on käytössä.

Perillä kentällä oli pakko ottaa taxistamme kuva. Yllätyin todella isosti, kun osoittautui auton olevan Yaris Cross-malliksi. Oli meinaan todella tilava sisältä, joten luulin tämän olevan jokin isompi malli.

Kentällä saikin sitten jonottaa useamman kerran. Nyt ei voinut tehdä etukäteen varauksen vahvistusta ja saada siten pording-kortit valmiiksi. Piti siis jonottaa drop-in paikkaan, missä samalla tehtiin kuten ennen vanhaan kaikki paperit kuntoon.

Sitten piti jonottaa turvatarkastukseen. Kun siitä pääsi läpi, olikin vuorossa passitarkistus jonotus. Taas otettiin sormenjäljet ja kuva naamasta 😉 . Saavat siten tiedon, että varmasti olemme poistuneet maasta. Täällähän on ongelmana varsinkin nuorten laiton maahan jääminen. No me ei olla enää nuoria, joten emme päättäneet jäädä tänne 😉

Sitten olikin koneen lähtöpaikan löytämisen vaikeus. Pording-korttiin oli merkitty Gate 3. Menimme siis sinne ja ei ketään ???

Löysimme infotaulun, jossa kerrottiin että lähteekin gate 2:sta. Menimme sinne, jonne muuten sai kiertää yläkautta. Sielläkään ei ollut kuin intialaisten näköisiä ihmisiä. Alkoi epäilyttää, lähteekö täältä. Eikun uudelleen infotaululle ja siellä lukikin nyt että gate4. Taas sai kierrellä sinne sun sänne, että pääsi viimeinkin oikean portin eteen.

Vielä oli vähän patheja vähän jäljellä, joten kioskille tuhlaamaan loput. Pari vesipulloa, yksi jääkaappimagneetti ja lopuilla saimme kaksi tikkaria 😉 Kotona löydettiin vielä kolikoina 24 pathia. Voi voi, niillähän olisi saanut vaikka mitä 😉

Kone lähti melkein ajallaan ja oli aivan täysi.

Saimme kaksi ateriaa, kestihän lento 11,5 tuntia.

Lapset kitisivät jossain kohdin aika paljon, mutta mihinkäs pääset karkuun…. Kestettävä oli.

Tässä näkyi selkeäti perheiden kasvatuserot. Osa lapsista ikää katsomatta osasi käyttäytyä koko lennon ajan todella siististi, kun taas nämä kitisijät ja juoksentelavat olivat rauhattomia lähes koko lennon ajan.

Seutulassa olikin sitten -2 astetta pakkasta, joten totuttelu alkoi pohjolan oloihin heti raaemman kautta 😉

Auton tuulilasia sai skrapata, vaikka olimmekin parkkihallissa. Tämä johtui sumusta. Oli meinaan melkoinen hernerokkasumu. Parkkihallissa ei oli seiniä, joten se sumu tiivistyi autojen kylmiin ikkunoihin.

Kottin päästiin kuitenkin hyvin.

Reissusta jäi kiva fiilis, kun unohtaa ne vesisateet.

Seuraavaan seikkailuun.