Tilaamamme taxi tuli ajallaan noutamaan meidät. Kuski tunnisti heti meidät, vaikka minä en häntä tunnistanutkaan. Samalla autolla tulimme tänne resortiin. Autu on siisti ja vain viisi penkkiä takana, joten matkalaukkuja sopisi enemmänkin taakse.

Vettä sateli, mutta laukkujen lastauksen autoon saatoimme tehdä sateelta suojassa hyvän lipan ansiosta.

Lauttamatkalta otettu kuva kertoo paljon vallitsevasta kelistä. Pilvet roikkuivat vuoren rinnetä vasten.

Viimeinen vilkaisu sillalta Sala Dan kalastajakylään ja niin Koh Lanta jäi taaksemme.

Kaikki lautat ja pikaveneet lähtevät ja tulevat tänne. Ennusteiden mukaan valitsimme mieluimmin auton siirtymisellemme. Ei olisi kiva matkustaa sateella noilla vehkeillä. Siksi toisekseen merelle oli luvattu jonkinlaista aallokkoa. Nämä pojat eivät paljon himmaile, oli aallokkoa tai ei.

Mielenkiintoinen yksityiskohta kaiteissa. Niissä on tuollaiset rullat pystyasennossa. Vähän samanlaiset kuin trailerissa, että vene rullaa paremmin kyytiin. No näillä varmaankin ajatuksena, että jos auto tai mopo tyrmää viistosti tuohon kaiteeseen, rullat auttavat liikkeen jatkumisessa, jolloin ei tule niin suurta pysähdystä. Mene ja tiedä homman toimivuudesta, mutta teoriassa ainakin tuntuisi olevan aika hyvä.

Kuvat otettu liikkuvasta autosta, eikä kamera oikein tajunnut, että ikkuna on edessä. Tuppasi tarkentamaan siihen, eikä kuvattavaan kohteeseen. Ja käsi tarkennuksella ei olisi kerennyt alkuunkaan tarkentamaan.

Krabin kaupunkia lähestyttäessä, on uusi ohitustie rakennettu tolppien varaan. Jenkkityyliin.

Kun saavuimme hotellille, oli koira vastassa. Sama koira kuin silloin viisi vuotta sitten. Todella säyseä veikko. Ei paljon korvaansa lotkauttanut, kun ohi kulkee.

Olin varannut meille huoneen alimmasta kerroksesta. Parvekkeelta pääsee suoraan altaaseen.

Pikkaisen kalliimpi, mutta kukapa ei mukavuudesta vähän maksaisi 😉

Laukkujen purkamista ja sitten lähdimme pienelle välipalalle kaupungille. Hotellilta ei ole kuin pari- kolmesataa metriä, kun olemme pelipaikoilla.

Tällä kertaa valitsimme katukeittiön välipalamme paikaksi. Kaksi todella maukasta kana-nuudelikeittoa ja vesipullo.

Tällainen keittoannos meiltä molemmilta maksoi peräti melkein 4.- € yhteensä.

Tässä kaupunkia halkaisevassa kadussa on mielenkiitoiset liikennevalopylväät. Ukot kantavat ikään kuin laukkuja, joissa sitten liikennevalot ovat.

Tämän kadun varrelta lähtevät hienot portaan ylös temppelille.

Ylhäältä on hieno näköala kaupungille.

Wat Kaew Korawaram (Thai: วัดแก้วโกรวาราม) is a Buddhist temple in the city of Krabi, Thailand. Located on a hill above the city’s downtown, it is accessed by an entrance plaza off one of the city’s main streets and a grand staircase lined by nāga sculptures.

It is one of the largest temples in Krabi, but is not as famous as Wat Tham Suea (Tiger Cave Temple)

Vähänkö hieno rakennus.

Tämä on verrattain ”uusi” temppeli. Olisiko rakennettu joskun 1880-luvulla. Yleensä nämä ovat monta sataa vuotta vanhempia.

Sivuprofiilikaan ei paljon häpeä muiden rakennusten vertailussa.

Tämän temppelin länsipuolella on munkkikoulu. Tällä kertaa emme menneet piha-alueelle, kun alkoi tihuttamaan vettä.

Hieno portti johdattaisi kävijän pihalle.

Tuolta mäkea alas hotellillemme. Vähän ihmettelimme musta-valkonauhoitusta, mutta sitten muistimme.

Thaimaan hallitsija Bhumibol Adulyadej kuoli 13. lokakuuta 2016, mutta hänen leskensä, entinen kuningatar Sirikit, kuoli 24. lokakuuta 2025. Kuningas Bhumibol Adulyadej hallitsi 70 vuotta ja oli maan yhdistävä tekijä. Hänen poikansa Maha Vajiralongkorn nousi kuninkaaksi hänen jälkeensä. Kuningatar Sirikit oli nykyisen kuninkaan äiti.

Täällä suruaika hallitsijasuvun jäsenen kuoleman jälkeen kestää vuoden.

Illalla menimme iltatorille. Täällä ei ollut kuin katukeittiöitä. Tällä kertaa emme jääneet tänne syömään, vaan menimme kunnon ravintolaan.

Hotellimme aamupala on vaatimaton, mutta kuitenkin ihan riittävä. Ehkäpä jugurttia jäimme kaipaamaan. Sitä kun tuli Lantalla joka aamu syötyä, niin vähän niin kuin tottui siihen.

Näköala meidän huoneen parvekkeelta. Ei ole pitkä matka altaalle.

Matkalla rannan tuntumaan oli talo, jossa julkisivu jo kaipaisi uutta pintaa. Luonnossa tuo on paljon juromman näköinen.

Pak Nam Krabi, joki joka alkaa kaupungin pohjoisosista. Oiekastaan se alkaa myös mangrovemetsästä. Noiden kallioiden oikealla puolella on mangrovemetsää.

Pari kotkaa liiteli välillä kaukana taivaalla. Yritin ottaa kuvia niistä, mutta vapaalla kädellä ei tahdo tulla mitään.

Tämä kävi useasti parvekkeemme kaiteen vieressä olevassa pensaassa.

Seuraavana päivänä sain paremman kuvan.

Kyyhkyt kujertelivat hotellin harjalla. Aikani kun seurailin, pääsin kuvaamaan ”oikeita” tapahtumia.

Ja onnistui 😉

Iltatorit tulivat tutuiksi ja niissä kävimme joka ilta. Madam osti sieltä joitain vaatteita. Minä tyydyin tavaratalon tarjontaan ja ostin kolme t-paitaa.

Päivisin kävimme katukeittiöissä nauttimassa jotain paikallista keittoa. Yleensä hinta oli sama, 110 path eli n 2,70 €. Iltasin sitten kunnon ravintolaan.

Tämä Gecko Cabane Restaurant on aivan tässä hotellimme läheisyydessa. Taitaa olla seutukunnan parhaita, niin hinnaltaan kuin laadultaan. Omistaja on ilmeisesti hollantilainen.

Parvekkeella kuvatessa ja ennen kaikkea kytätessäni kuvattavia, käveli tällainen reilun 10 cm pitkä tuhatjalkainen läpi lattian. Poistui ilman kehoituksia aikansa käveltyään ja aina seinään törmättyään.

Lantalla kävimme kaksi kertaa hieronnassa ja täällä kerran. Hinta oli sama, 400 path eli n 11.- € tunnin hieronnasta. Hyvästä sellaisesta. Tämä kuva täältä Krabilta, ihan hotellimme läheltä. ทรัพย์ธารา นวดเพื่อสุขภาพ SaptaraMassage

Tässä toinen hyvä ruokapaikka. Pirates House Restaurant. Tänne joutui kävelemään jo 6-700 metriä. Hiemen halvempi kuin edellä mainittu Gecko, mutta erittäin hyvät ruuat.

Madamen jälkiruoka. Tarkemmin kun katsot kuvaa, näet kaksi lapiota. Siispä Madam joutui lapiohommiin 😉 Kukapa olisi uskonut, että Thaimaassa joutuu lapion varteen.

Niin löytyi minunkin annoksesta tuo lapio. Siispä lapioin jädet ja baananit parempiin suihin 😉

Hotellimme pääoven lähellä on vainajien hengille oma paikkansa. Tarkoituksella otin illan valossa kuvan.

Nyt on jäljellä enää yksi kokonainen päivä, joten keskitymme viimeisten pathien tuhlailuun 😉

Seuraavaan kertaan.