Maanataista eteen päin olikin mitään tekemättömyyspäiviä. Kuhan oltiin. Välillä meressä ja välillä altaassa viilentymässä.
Välillä piti jotain pientä syödä näissä lähistön ravintoloissa. Ja niitähän riittää. Päiväruokailuun kuluu keskimäärin 16-18 € juomineen ja illalla menee peräti 25-30 € jälkkäreineen ja juomineen.
Lähikaupasta haetaan välillä vähän juotavaa, sidukkaa tai vastaavaa ja mulle 0% olutta. Näissä ravintoloissa kun ei ole holtitonta olutta, joka on harmi. Onneksi sentää kaupassa oli, tosin ei 7/11 puodissa.
Iltaisin piti kytätä aurinlaskuja. Se ei aina onnistunut, kun joka toinen ilta sataa tihutti vettä juuri strategisina hetkenä. Yleensä nämä sateet eivät kestäneet kauan. Lämpöä riitti, vaikka satelikin.
Mainingit jatkoivat rauhallista hiekkaranna jauhantaa, satoi tai paistoi.
Sony RX10 III otettu otos juuri ennen horisontiin häviämistä.
Resorttimme ympärillä pyöri välillä lintuparvi. Sain näpättyä kun istahtivat puuhun lepäilemään. Nokasta päätellen jotain varislintuja. Tai saattoivat olla kyllä rastaitakin.
Kyyhkyt kujeratavat pitkin päivää alueemme puissa. Silloin niitä ei kyllä havaitse, mutta kun katonharjalle menivät, onnistuin.
”Thaimaan kyyhky” ei ole yksittäinen lintulaji, vaan termi voi viitata useisiin eri kyyhkyslajeihin, jotka elävät Thaimaassa, kuten
hopealakkikyyhky (Columbacap C o l u m b a𝐶𝑜𝑙𝑢𝑚𝑏𝑎 puniceap u n i c e a𝑝𝑢𝑛𝑖𝑐𝑒𝑎) ja
tuhkakyyhky (Columbacap C o l u m b a𝐶𝑜𝑙𝑢𝑚𝑏𝑎 
Meressä oli kiva ottaa isojakin maininkeja. Varsinkin juuri niiden ”kaatuessa”. Nyt eivät ihan niin suuria olleet, että linkoukseen olisi joutunut.
Lautailijakin liikenteessä etsien isompaa aaltoa.
Alueemme ulkoravintolan alta tulee sadevesiviemärin putki. Yöllisen sateen jälkeen näyttää sileältä.
Mutta kun muutama päivä ollut ilman sadetta. kävelijät tasoittavat ja kaventavat vesiuomaa. Nyt uuden sateen alkaessa, virtaa vähän vettä.
Kun oman ravintolan eväät kyllästyttivät, löytyi ihan läheltä hyviä paikkoja useampiakin.
Mm The Oasis Restaurant and Bar
Paikallisen ruuan lisäksi oli tarjolla eurooppalaistakin vaihtoehtoa.
Paikka on tosi siisti ja henkilökunta puhui todella hyvää englantia. Tilasimme Ceasarsalaatit ja hyvää oli.
Joka ilta merellä näkyi kaukaa kalastajien valot.
Tiistaina varasimme torstaiksi yksityiskuljetuksen saaren eteläpäässä olevalle National Park’ille. Taxi haikisi meidät klo 10:00 ja ajeluttaisi meitä puoli päivää. Mutta sitten sääennusteet eivät pitäneet paikkansa ollenkaan. Aamulla satoi ja mustat pilvet olivat vuoren yllä.
Ennusteet ja sadekartat näyttivät sateen jatkuvan koko päivän. Niinpä peruin aamulla reissun.
Onneksi emme ottaneet tätä jonkun matkan järjestäjän kautta, koska sitä ei olisi voinut perua. Se kun pitää maksaa jo etukäteen. Tai voihan olla sinne lähtemättä, mutta rahoja ei palauteta. Nyt ei menetetty muuta kuin hyvä mieli.
Nyt tuli sitten ensimäinen ”mökkipäivä”. Eipä kauheasti viitsi tuonne sateeseen mennä.
Aamupalan jälkeen kävin kuitenkin rannassa ottamassa isoista mainingeista kuvia. Nuo ovat kaatuessaan arviolta noin parin metrin korkuisia. Ei huvittaisi tuonne nyt mennä. Saattaisi joutua melkoiseen linkoukseen.
Sadepilvet roikkuivat todella alhaalla ja kulkivat hissukseen mäenrinnettä alas.
Allasalueella oli nyt tilaa.
Sade lakkasi iltapäivällä, joten uskaltauduimme ulos ja naapuriresortin alueelle salaatille.
Siinä syödessä huomasin sata- tai tuhatjalkaisen puussa. Kovasti liikkui hitaasti. Liekö nakeranut kaarnaa?
Illalla ”omassa” ravintolassa Koh Lantan viimeinen illallinen.
Naapuriravintolan edessä oli valoshow, jota saimme ikään kuin siivellä ilmaiseksi katsoa.
Meidän ”mieli”tarjoilija oli onneksi töissä, joten kerroimme hänelle lähdöstämme huomenna. Sain myös selville, ettei hän ole aamupalalla töissä, koska on vapaapäivä. Annoin hänelle henkilökohtaisen 100 path’in tipin. Se vastaa täkäläiselle noin kolmen tunnin palkaa.
Nyt sitten hyvillä mielin pakkaamaan. Aamupalan jälkeen tulee sama taksi klo 10:00 hakemaan meidät, joka meidät toi kentältä tänne.
Tästä meidän Golden Bay resortista. Ei ole taso enää ihan niin hyvä kuin edellisellä kerralla silloin viisi vuotta takaperin. Ei ollut aamupalalla enää kokki kysymässä, miten munat paistetaan tai minkälaisen munakkaan haluat. Muutenkin aamiaspöytä oli paljon vaatimattomampi. Toki hyvä vieläkin, mutta mutta…. Panee miettimään, jos joskus vielä Lantalle tullaan, onko se enää tämä paikka?
Seuraavaan kertaan.
Merellä ja muuallakin 