Matkalla Tampereelle pysähdyimme matkalla ihailemaan Kari Suomalaisen töitä, jotka hän oli testamenttannut Visavuoren muoseoon. https://visavuori.com/ .

Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin entinen taiteilijakoti ja ateljee, joka sijaitsee Vanajaveden etelärannalla Sääksmäen Tarttilassa Valkeakoskella.

En tiennytkään, että Karin oli Emilin tyttären poika. Siksipä paikka oli myös Karille niin läheinen.

Karin omakuva.

Se tapa, jolla Kari käsitteli päivän polttavia politiikan aiheita, oli vertaansa vailla tuona aikana.

Hän ei pelännyt kertoa totuuksia, joita ei yleensä mielellään julkisuudessa tuolloin käsitelty. Jos Hymy käsittelikin, tyyli oli aivan jotain muuta.

Jopa Kekkosta hän uskalsi ironisesti ”pilkata”. Muistan nuoruudestani sellaista, että 50-60-luvulla ei löytynyt montaakaan pilapiirtäjää koko maailmassa, joka olisi uskaltanut omaa presidentiään tällä tavalla ivata.

Kari valittiin Helsingin Sanomien pilapiirtäjäksi 1950-luvun alussa, ja työ jatkui 1990-luvulle asti. Hän sai hyvin vapaat kädet; päätoimittaja Eljas Erkko ilmoitti toimituksen väelle, että ”sen pojan piirroksiin ei sitten kosketa”. Kari tuli laajasti tunnetuksi poliittisista pilapiirroksistaan, joissa käsiteltiin politiikkaa vastoin ajan yleistä itsesensuuria. Poliittiset puolueet esiintyivät piirroksissa omina tyypiteltyinä hahmoinaan:

• Lihava kypäräpäinen pappi (Kokoomus). ”Suomessa on piirtäjä Kari Suomalainen kypäräpappi-kokoomus hahmollaan vahvasti iskostanut ihmisten mielissä kirkon ja kokoomuksen erottamattoman liiton”, kirjoitti Erkki Tuomioja.^[16]
• Laiha työmies (Sosialidemokraatit). Kari kutsui itse sosialidemokraatteja ”sosdemoiksi”.
• Lihava resupekka (SKDL/SKP).
• Lihava isäntä (Maalaisliitto/Keskusta).^[17]
• Pieni viiksekäs nököhampainen mies mustassa puvussa (RKP).
• Pieni valkopukuinen ja leveäkauluksinen mies (Liberaalit).

Suosittelen lämpimästi käymään tuolla. Ei se nyt pitkällä ole Tampereen tiestä.

Alakerrassa oli Hannu Palosuon näyttely. Ilmaisesti nämä näyttelyt alakerrassa ovat vaihtuvia.

Upea laituri ja veneet.

Sitten oli vuorossa ateljee-talo. Mielestäni se on linna.

Wikström rakennutti ateljeensa vuosina 1893–1912. 

Hienosti oli museon oveen laitettu ohjeita, mitä ei saa tuoda sisäälle.

Karia ei siis täälläkään unohdettu.

Ovesta heti vasemmalle tultaessa oli hieno oleskelutila.

Vähänkö hieno takka.

Vuonna 1912 Wikström rakennutti ateljeeseensa laajennusosan, jonka yhteyteen valmistuivat myös talvipuutarha sekä urkuparvi Wikströmin veljen rakentamille uruille.

Höyrykone oli alakerrassa urkujen alapuolella.

Emil harrasti myös tähtitiedettä.

Siksi tänne oli torniin rakennettu kaukoputkelle teline, jota pytyttiin pyörittämään taivaan liikeradan mukaan. Siten saatiin parempi pitkällä valoituksella otettu kuva.

Keittiössa on melkoinen piisi. Hella oli kokonaan valurautaa. Mahtoi olla melko lämmin kokille tai emännälle tuolla touhuhta. Talvella tietysti etu, mutta kesällä ……

Todellakin suositeltava pistäytymispaikka.

Seuraavaan kertaan.