Kuten otsikko sen jo kertoo, tämä reissu alkaa olla taputeltu.

Kun tulimme tänään tänne, ei ollut ketään. Oletettavaa on, ettei muita tulekaan.

Kävimme vähän fiilistelemässä syksyn tunnelmia saaressa.

Kauniita ovat varvikot, joskaan ei vielä täydessä syksyn loistossa.

Tämä kelo on jo aikoja sitten pudottanut vihreä osansa pois. Muistuttaa meitä kuitenkin siitä, miten luonto karsii kaikki turhat talven varalta pois.

Syksyyn kuulu sienet. Nyt ei nähty muita kuin tämä, joka lienee syömäkelvoton. Kanervat kukkivat, joka sekin kuuluu syksyyn.

Puolukat olisivat olleet poimintakypsiä, mutta jätimme ne eläimille. Mustikoitakin oli, mutta onneksemme kauempana polulta 😉

Suurin osa kukista jo luopuneet kukinnoistaan, mutta sitkeimmät vielä tarjoilevat mettä jäljellä oleville pörriäisille.

Tero ja Jukka kävivät poistamassa ilmoitustaululta kylttinsä sekä opasteet puista. Heidän tarinansa tältä osin on päättynyt tältä saarelta kuin Lähteelästä. Vahinko. Saa nähdä, miten ensi kaudella palvelut toimivat näissä paikoissa?

Ja todellakin, saimme pitää koko saaren itsellämme. Olemme itsekkäitä 😉

Pakko oli ottaa toinenkin.

Lähteelän laiturin valot näkyvät hienosti tänne. Onko nyt niin, että tänä syksynä ne näkyvät viimeisen kerran?

Vielä pieni video höystettynä Autumn Leaves – musiikilla.

Seuraavaan kertaan.

PS

Olimme tällä reissulla kun ensi yö lasketaan mukaan, 66 yötä veneessä. Yleensä olemme enemmän luonnonsaarissa, mutta nyt Viron osion vuoksi palvelusatamissa vietetyt 12 yötä tarkoitti sitä, että palvelusatamissa vietettyja öitä oli kymmenen enemmän versus luonnosaaret.