Tuuli kääntyi pohjoiseen , joten keräsimme köydet ja liinat veneeseen ja lähdimme paremmille paikoille.

Luikertelimme karikoiden ja saarien välistä kohti kohdettamme. Maisemana paikoin jylhiä kalliorantoja.

Kohteemme oli jo perin tututksi tullut Fladalandet, Tammisaaren kansallispuistossa.

Tässä ohje, miten tänne voi ajaa. Olen nähnyt tässä jopa purjeveneen, mutta silloin syväy täytyy olla korkeintaan 1.6 metriä. Sarzasta aavistuksen oikealle on vähän syvempää kuin missä me nyt olemme.

Väylä kulkee noiden pikkusaarien toisella puolella. Yllättävän vähäistä oli liikenne siellä.

Paitsi että näimme hinauksenkin.

Hurja-alusta hinattiin puuskaisessa myötätuulessa. Välillä hinattava meni kylkimyyryä kun tuuli ”tarttui” siihen kiinni. Taitaa olla entinen puolustusvoimien esim. torpedovene?

Muutama purkkarikin meni ohi. Vain parilla oli purjeet ylhäällä, vaikka oli hyvä myötätuuli.

Tehtiin pieni lenkki ja ihastelimme saaren etelän puoleisia maisemia.

Tälläkin puolen saarta on monia hyviä kiinnittymispaikkoja, mutta kun huomenna lupailevat tuulen kääntymistä lännen puolelle. Silloin voi mainingit saada aikaiseksi täällä oleville veneille melkoista keinuntaa.

Vesi on kirkasta. Vihreää matalassa vedessä ja rakkolevä vähän syvemmällä voi täällä hyvin.

Mustikkaa ja puolukkaa tulee jonkin verran, mutta ei mitenkään paljon. Varsinkin mustikkaa oli mielestäni yllättävänkin vähän ja pieniä olivat.

Täällä on hyvät polut käyskennellä. Ja tietysti rannoilla upeat kalliot.

Haikara kävi paariinkin otteeseen ruokailemassa. Tai ainakin yritti pyydystää kaloja.

Kerran jopa näimme, kun se sai, mutta tietenkään ei silloin ollut kamera valmiina.

Vähän kahdeksan jälkeen illalla näimme kuinka jono veneitä ajoi ohitsemme väylällä. Olivat varmaankin tulossa uivasta venenäyttelystä ja nyt menossa ”kotiin” myytäväksi, kun kerran kukaan ei niitä ostanut Lauttasaaressa.

Seuraavaan kertaan.

ps

4 vuotta sitten kuvattu mutta ihan ajankohtainen.