Melkein tyynessä kelissä saatiin ajella kohti Hankoa. Jonkin verran oli liikennettä, mutta ei oikeastaan tarvinnut paljoakaan kierrellä antaaksemme tilaa purjeveneille.

Näitä armeijan veneitä tuli muutama vastaan. Lähempänä Hankoa näimme useammankin, mutta olivat menossa koillisen suuntaan. Eikös siellä Koppnäsissä ole joku tukikohta?

Saimme suht hyvän paikan, kun oli mistä valita.

Näyttää Sarza aika pieneltä tuollaisen jahdin lähellä.

Soitin ystävällemme Arille, josko tavattaisiin. Sovimme, että menemme lounaalle kello 13:00 Stranden Bar&Kitchen ravintolaan, joka on tässä satamassa. Monesti tässä käyty eikä nytkään tarvinnut pettyä.

Lounaan jälkeen Ari kävi vaihtamassa avoautonsa tilavampaan ja vei meidät kaupoille.

Ei ole Ari paljoa käyttänyt kesällä tätä kulkupeliä, kun hämis on kerennyt verkkonsa kutomaan.

S-market on muuttanut radan toiselle puolelle, joten helpotti aika paljon päästä autolla sinne ja takaisin. Ostimme sen verran ruokaa, että viikko pärjätään.

Rannan putiikeista ei ollut kuin pari auki. Niissäkin sen kaltaista retonkia että köyhää eläkeläistä hirvitti hintalaput.

Kävimme kävelykadulla, mutta kaikki liikkeet olivat mennet jo klo 17:00 kiinni. Säästettiin 😉

Löydettiin yksi aukioleva, josta Madam osti pari jääkaappimagneettia.

Droneilua.

Takaisin matkalla satamaan poikettiin näyttelyssä. Viimekerralla täällä oli sotamuseo. Nyt näyttely.

Minulle täysin tuntematon suuruus. Enhän minä muuten tunne montaakaan taitelijaa nimeltä, joten ei mikään yllätys, etten tunnistanut.

Oli tässä näyttelyssä muiden töitä näytillä. Olivat kaikki myös kaupan, joten lompakko tiiviisti taskun pohjalle, ettei vain tule heräteostettua mitään 😉

Tämä Porvoosta tehty työ herätti erityisesti mielenkiintoni. Miten elävän oloiseksi oli saanut joen pinnan. Kuva ei anna oikeutta tälle upealle työlle.

Hangon kasino on nyt vain tilausravintolana eli emme päässeet sinne lounaalle. Vaikka olisikin ollut auki , tuskinpa vain olisimme sinne menneet 😉

Meidän vakipaikka – Tarina 70-luvulta liittyy tähän. Kun tuolloin tulimme Hangon regatta-aikaan, olimme sen verran pihejä, että kiinnitimme purkkarimme tuonne. Ei tarvinnut maksaa satamamaksua. Siihen aikaan siinä ei ollut kantta eli vain betoniset pylväät ja niitä kiertävä betonipalkisto. Nyt näkyy olevan kansikin laitettuna. Tuskinpa sinne nykyisin saisi venettä kiinnittää.

Illemmalla kävin saunomassa. Kaikki kertoilivat kesän kokemuksiaan. Taisin olla ainut moottoriveneilijä tämän kertaisessa saunaporukassa. Siksipä monet olivat kiinnostuneita kuulemaan luonnonsatamista juttujani 😉 Ja vaikka eivät olisikaan, kerroin silti 😉

Makee volkkari. Minulla ollut tuollainen, mutta ikkunaversio. Eli oli rekisteröity henkilöautoksi ja tehty vieläpä retkeilyautoksi. Olin siis edistyksellinen nuori jo 70-luvulla, kun omistin retkeilyauton, jolloin niitä ei Suomessa tuolloin paljon ollut.

Auringon laskun aikoihin oli jo tullut jonkin verran veneitä lisää. Ei tämä satama silti ollut edes puolillaan vielä. Joka väliin mahtuisi helposti vene.

Seuraavaan kertaan.