Aamulla olivat kajakit pois. Emme kuulleet kun he lähtivät. Niin alkoivat muutkin pikkuhiljaa lähteä. Yksi purjevene jäi, kun me irroitimme liinat puista ja nostimme ankkurin ylös. Samaan aikaan kuulimme kello kahdentoista lyönnit radiosta.

Ajoimme kymmenisen mailia kaakkoon, jossa odotti jo tutuksi tullut Södra Benskär. Täällä olemme olleet ensimmäisen kerran jo 2016 kesällä.

Puuskainen tuuli pyyhki perän puolelta ohitsemme. Tämä on hyvä, suojainen paikka melkein kaikille tuulille. No jos pohjoisesta oikein roikaa, ei olisi kivaa.

Saari on paikoin aika korkeiden kallioiden valtaama. Polkuja risteilee hyvin, joten kiva tepastella, eikä pelkästään istua veneessä. Sarzan keulan oikealla puolella lahden pohjukassa on matala kohta saaressa. Siinäkin kulkee hyvä polku, että pääsee avomeren puolelle ihailemaan maisemia, jos niitä ei ole veneilessä kerennyt tuijottaa 😉 Tässä on varmaankin ollut kaksi eri saarta joskus muutama sata vuotta takaperin.

Siinä polun varressa on mustikoita todella hyvin. Olivat vain aika pieniä. Liekö veden puutteessa?

Rannalla yhdessä kohdin oli todella matalakasvuista puolukkaa.

Eivät olleet ihan kypsiä vielä.

Sorsa köllötteli jonkin matkan päässä rannalta. Kun havahtui meidän kivissä kompurointiin, pyrähti pois.

Högsåran tuulimyllyt näkyvät hyvin tänne saaren eteläpuolelle. Tästähän ei ole kuin vajaa kolme kilometriä eli 1,5 mailia suoraan länteen noille propelleille.

Känkyräpuita näissä saarissa riittää. Olosuhteet sen verran rajuja, varsinkin syksyisin.

.

Tuolla peremmällä lahden pohjan suunnalla on useampikin hyvä rantautumispaikka.

Seuraavaan kertaan.