Sen verran tuuli laantui, että päätimme lähteä seuraavaan kohteeseen.
Matkalta muutama otos.
Laiva ajettu rantaa ja näytti olevan monella ankkurilla kiinni sekä tietysti myös maihin köysillä kivissä/puissa. Taisi olevan (entinen) ravintolalaiva. Sapori di Sicilia. Yritin googlettaa, mistä laiva on ”kotoisin”, mutta en ole ihan varma tuloksesta. Olisiko ollut aikoinaan peräti Helsingissä? Laiva on tällä heykellä Näsbystä itään muutama maili Saverkeit-saaren etelärannalla.
Korppoon pohjoispuolella Vattkast-saaren luoteiskulamssa pikkusaarien välissä oli vesilintuja.
Luulin ensin, että ovat merimetsoja, mutta kun suurensin kuvaa myöhemmin, huomasin niiden olevan hanhia. Eikä mitään valkoposkihanhia.
Nyt matkalla Sarzan kone toimi lähes moitteettomasti? Outo juttu.
Nauvon satamassa aikamme etsittyämme, löysimme ainoan vapaan aisapaikan. Tai oli enemmänkin, mutta olisi pitänyt olla etukäteisvaraus. En uskaltanut sellaista tehdä, koska en tiennyt, toimiiko kone tänne asti. Varalla oli nimittäin Verkan matkan puolessa valissä. Itse asiassa se oli meidän ensimmäinen kohde, mutta kun kone ei temppuillut, päätin jatkaa matkaa Nauvoon asti.
Aikaisemmistä vuosista poiketen, ketään henkilökunnasta ei ollut vastassa saati osoittamassa, missä olisi tilaa? Luulisi olevan kun nytkin satama melkeimpä täynnä. Siellä se henkilökunta toimistossa lymyili, kun menimme maksamaan.
Tutkailimme sataman ravintoloiden tarjontaa sateen ropistellessa silloin tällöin ikkunoihin. Emme löytäneet mielenkiintoista, joten sateen tauottua, menimme kauppaan ja tein pihvit veneessä.
Alkuillasta tuli veneellemme käymään veneilyaiheisten videoideni fanittaja. Juttelimme pitkään veneilystä, eritoteen luonnonsatamista. Näytin hänelle monta mielenkiintoista paikkaa merikortista. Lähinnä Vänön ja Utön lähettyviltä. Kellon ollessa jo puoli kymmenen, lähdimme vielä jatkamaan jutustelua saunomisen merkeissä. Oli antoisa ilta. Tulin veneelle vasta yhdentoista maissa.
Seuraavana aamuna eli tänään, sääennusteet kuten ihan omatkin havainnot kertoivat karua kieltään. Ei ole merelle mitään asiaa. Navakka puuskainen, jopa 15-16 m/s tuuli pitää meidät tässä satamassa seuraavankin yön.
Siispä menimme Nauvon merenkulkutalolle.
Merenkulkutalo on peruskorjattu museotarkoitukseen. Nauvolainen laivanvarustaja Kaj Engblom ja hänen vaimonsa Anita Engblom lahjoittivat rakennuksen Paraisten kaupungille. Perheen oma varustamo Engship, jonka veljekset Kurt ja Kaj Engblom perustivat vuonna 1973, oli aikoinaan Suomen suurin perheomisteinen laivavarustamo. Nauvo oli yhtiön kotipaikka, vaikka sitä johdetiin Turusta. Engblomien suku on harjoittanut merenkukkua 1880-luvulta alkaen. Vuonna 2006 Engship myytiin Rettig Group Oy Ab:n Bore-varustamolle. Myös perheyhtiön tarinalle on omistettu oma osasto Nauvon Merenkulkutalosta.
Siellä on merimuseo sekä kotiseutumuseo. Olemme käyneet täällä enenkin, mutta ainahan jotain uutta näkee. Varsinkin kun yläkerrassa on vaihtuva näyttely. Siellä kerrottiin lähinnä saaristolaiselämästä vuosisatojen saatossa. Kuvin ja kirjoituksin. Mielenkiintoisia tarinoita.
Alakerrassa paikallista merenkulun historiaa pienoismalleineen.
Pienoismallien rakentajan työkaluja ja tarvikkeita. Laivamallirakentaja Åke Sandvall. Linkistä lisätietoa hänestä.
Kun historian nälkä oli merenkulun osalta tyydytetty, siirryimme läheiselle kirkolle.
Nauvon kirkko (ruots. Nagu kyrka) on Nauvossa sijaitseva keskiaikainen kivikirkko. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1430–1450. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nauvon_kirkko
Todella upessa kunnossa pidetty kirkko.
Emme muistaneetkaan, että tämä on näin hieno.
En tiedä, onko kirkkolaiva Åken tekemä.
Nauvon urut ovat Suomen säilyneistä 1700-luvun uruista suurimmat ja ainoat restauroidut.
Hengen ravinnon jälkeen piti saada oikeatakin ravintoa.
Paikaksi valikoitui Minttus Bar & Kök. Seo-huoltoaseman entisiin tiloihin rakennettu ravintola. https://www.minttus.fi
Kotiruokatyyppinen lounas oli hyvä ja kohtuuhintainen, 13,50 €. Sisälti pienestä salaattipöydästä alkuu vihreätä, kaksi pääruokavaihtoehtoa ja vieläpä paria sorttia jälkkäriä kahveineen. Iso suositus.
Vatsat täynnä kiertelimme muutamissa kaupoissa.
Ainut mikä reissulta kaupoista jäi, on tämä kuva. Lasiin tehty ikonityyppisesti kuva melkein Sarzasta.
Veneelle tulimme hyvillä mielin. Sitten alkoi laiturilla tapahtua.
Viereemme tuli purjevene, mutta heillä ei ollut köysiä valmiina. Kova, puuskainen tuuli siirsi veneen naapuriaisaa vasten. Onneksi laiturilla oli porukkaa auttamassa. He pitelivät venettä, ettei olisi hankautunut aisaa vasten. Pienen taistelun jälkeen purkkarin kippari sai peruutettua veneensä pois ja uusi yritys. Nyt oli joitain köysiäkin valmiina, joten kiinnitys avustettuna onnistui.
En tiedä tapahtuiko aisan irtoaminen tämän rytäkän aikana vaiko heti sen jälkeen.
Joka tapauksessa, aisan kiinnys oli pettänyt ja porukaa oli runsaasti estämässä isompien vahinkojen tapahtumista. Tuon veneen omistajat eivät olleet paikalla, joten osa miehistä haki omista veneistään köysiä, joilla sitten sitoivat venee springeilla paremmin kiinni laituriin.
Kävin vielä kuvaamassa murtumiskohdan. Mielestäni siinä oli tekovika. Täkkiruuveille olisi pitänyt olla paljon tukevampi alusta. Nyt alla oleva 2×5 tuuman lankku oli mennyt poikki. Toki, ison purkkarin masto vantteineen omaa ison tuulipinnan ja tämä voimakas puuskainen sivutuuli varmasti oli aisalle liikaa. Olen aikaisemmin Vänössä nähnyt, kun poijuketju pettää, mutta aisan pettämistä en ole nähnyt. Eipä mennyt tämäkään päivä hukkaan.
Illalla kävin droneilemassa, kun tuuli oli vähän tyyntynyt.
Lännestä itään päin otettu kuva.
Välillä sain herjauksen kovasta tuulesta. Vaikka alhaalla ei tuule, oli ylhäällä kuitenkin vielä puuskainen tuuli.
Alkuperäinen tarkoitus oli kiertää satama, mutta en hirvinnyt tuulen takia.
Seuraavaan kertaan.
Merellä ja muuallakin 