Lähdimme ajelemaan kohti Katanpäätä. Taas kerran luontoäiti helli meitä antamalla plägän kelin.

Ainut ongelma etemisellemme oli sama kuin viime kesänä. Lämmöt tuppasivat koneessa nousemaan. Pystyimme kuitenkin ajelemaan hissukseen, n 8-9 solmua ja mikäs tällaisessa kelissä on hissukseen edetä.

Katanpään niemeä lähestyessämme huomasin tykin. Kaukaa otettu kuva.

Siitä vähän matkaa eteenpäin ja mereen ajettu valtavasti louhosjätettä. Luulin ensin aallonmurtajaksi, mutta selvisi myöhemmin, mistä ovat kotoisin.

Saimme hyvän paikan kahden veneen välistä. Kerrankin laituri on juuri samalla korkeudella Sarzan keulan kanssa.

Matkalla maksamaan yöpymisemme, oli kentällä tätä kivilouhosta ihan älyttömästi. Jotkut kasanneet niitä näyttäviksi ”toteemeiksi”.

Kahvilaravintola toimii myös satamatoimistona. Iso terde edessä.

Saaressa todella siistit wc- ja suihkutilat. Vesi tänne tulee Uudesta kaupungista, joten on kaupunkivettä. Täytin Sarzan tankkia jonkin verran, en kuitenkan ihan täyteen. Ei viitsi ”raahata” turhaa painoa mukana liikaa.

Laiturimme edestä lähtee tie louhokselle.

Kivilouhoksella töitä tekivät vangit vuosina 1931-39. Katukiviä eli nupukiviä louhivat. Vangin viikkomäärä oli 80 kiveä viikossa. Niitä vietiin ympäri eurooppaa toista miljoonaa kappaletta. Suomessakin melkein kaikissa kaupungeissa on täältä louhittuja katukiviä.

Koska louhoksella tuli myös paljon makkelia, eli pilkkomisesta jäänyttä pikkupalaa ja joskus isompaakin, ne ajettiin mereen. Siitä muodostui tämä minun luulema aallonmurtaja.

Vankila- ja armeijan ajan tiloihin oli laitettu näyttely. Upeita töitä oli näytteillä. Olisi saanut ostaakin, mutta jätettiin väliin nämä hankinnat.

Tämä työ jäi erityisesti mieleen.

Tässä linkki historiatiedoista linnakesaaresta.

https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2121

Lähdimme tutustumaan saaren sotilaallisiin nähtävyyksiin.

Saarella on oma porakaivo. Pitihän saarella oleville saada vettä. Tässä vesitornissa on 12000 litran vesisäiliö, johon vettä pumpatiin.

Iso maakellari, jossa elintarvikkeet pysyivät viileinä. Ja kiveähän täällä riitti.

Kävelimme tykille, jonka jo kuvasin mereltäkin käsin. Tässä toinen linkki tietoihin, jota en ala tähän kirjoittamaan.

https://itameri.fi/vapaa-ajan-vietto/nahtavaa-merella/linnakkeet/katanpaan-linnake-kustavi/

Tykin takana suojassa oli ammusvarastot.

Täältä jatkettiin tähystystornille.

Isokari on täältä n 15 km päässä. Sony RX10 ja kaikki zoomattu ulos mitä kamerasta saa.

Tällaisen sain aikaiseksi.

Kun venäläiset rakensivat linnoitusta, käyttivät he vankeja rakentamaan kivitiet ja rautatiet saarelle. Venäläisten toiminta saarella alkoi 1910-luvun alussa. Saarelle tuotiin rangaistusvankeja Venäjän itämaista, Mantsuriasta ja Amurista. Vangit rakensivat saarelle kilometritolkulla mukulakivettyä tietä. Montako pääsi hengissä pois? Tarina ei kerro.

Saarella on lampaita. Monissa kohdin lappuja, joissa kielletään ruokkimasta niitä.

Illemmalla uskalsin vähän droneilla.

Täytyy todeta, että onneksi tulimme saarelle. Tämä historiaa täynnä oleva on kiehtova ja suurin osa rakennuksistakin hyvässä kunnossa. Osa niista asuttuja nyt, eli ei pääse sisätiloihin.

Kaksi isompaa kasarmirakennusta toimivat tilausravintoloina, joten niihinkään ei päästy tutustumaan.

Seuravaan kertaan.