Kävin Utön kaupassa, mutta oli ostettu melko tyhjäksi. Eilen olikin paljon väkeä, ettei mikään ihme. Jotain pientä kuitenkin sain.

Lähdimme Kökariin vievälle väylälle. Yllättävänkin paljon veneitä liikkeellä. Tällä osuudella en ole aiemmin näin montaa venettä nähnyt yhdellä kertaa. Kuitenkin aika monta kertaa samoihin aikoihin ollaan tästä ajettu.

Keli oli mitä oli 😉 Jo ennen puolta päivää hellelukemilla mentiin.

Suurin osa isoista moottoriveneistä ajeli hissukseen. Mikäs kiire näin hienossa päivässä.

Kuva otettu Sailmatestä ipadilta.

Kävimme ensin katsomassa naapurisaaren rantautumispaikkoja, mutta oli liian matalat rannat. Niinpä palasimme tähän ja rantautuminen onnistui.

Paikka ei välttämättä sovi köliveneille, koska on kuitenkin aika matalaa tässäkin. Perän kohdallakin vain parimetriä vettä.

Meillähän on kaikuanturi melko keulassa, lähempänä keulaa kuin perää.

Suosittelen lämpimästi rohkeasti kokelemaan uusia paikkoja.

Vesi on täällä melkeimpä kristallin kirkasta.

Kalliokiiloja syytä pitää useampikin mukana, kun näissä maisemissa liikkuu. Ei ole puita mihin kiinnittää ja välillä ei ole niitä isoja kiviäkään, minkä ympärille voi köyden tai liinan kietaista.

Tuossa on kohta, johon purkkarikin mahtuu. Sitä en tiedä, miten sen saa kiinni?

Yllätyin kun näin meistä etelään päin kaksi purkkaria menemässä kohti Utötä. Tästä kohtaa ei mene väylää.

Haikara liihotti ohitsemme aika kaukaa.

Kuva vähän rakeinen johtuen kohteen etäisyydestä.

Kävi Sarzan vieressä piipahtamassa tukkakoskelokin.

Rauhassa uiskenteli vähän kauemmaksi veneestämme.

Sitten pakolliset auringonlaskun kuvat 😉

Tästä se alkoi.

Kökarin masto näkyy hyvin.

Vähän vinksahti kamera, mutta lintu pääsi potrettiin.

Mutta värit kohillaan.

Nyt se on poissa.

Seuraavaan kertaan.