Tuuli oli edelleen navakka, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä Orissaaresta. Ainut mitä jäi ”kaipaamaan” sieltä, on kauppa 😉

Koguvaan ei ole matkaa kuin pari mailia, joten se siirtyminen kävi nopeasti. Vajaata puolimetristä vastaan tulevaa aaltoa paukuteltiin menemään.

Sisään tulossa tähän satamaan saa olla tarkkana. Onneksi oli pienet kepit ohjaamassa suuntaa. Matalaa oli, keskimäärin n 1,6 metriä ja yhdessä kohdin ei ollut kuin 1,2 m. Saattoi olla, että siinä kohdin ”lipsahti” liikaa oikealle, johtui navakasta vasemmalta tulevasta tuulesta. Tuli kiire trimmata vetolaite ylemmäs, koska pelkäsin, että jos vaikka vielä madaltuu.

Saimme kuitenkin veneemme kiinnitettyä betoniseinämän päällä oleviin rautoihin.

Onneksi on sen verran matalat seinät, että päästään helposti veneestä pois. Itseasiassa keula on melkein samalla tasolla sataman maan kanssa.

Kävimme ravintolasta kyselemässä, mihin maksetaan. Nuorehko miestarjoilija sanoi menevänsä saamaan lisäinfoa asiasta. Palasi hetken kuluttua ja kertoili: sähkön kanssa 25.- € ja jos ei tarvitse sähköä, ilmainen. No me ei tarvita sähköä, kun on nuo aurinkopanelit. Eihän meillä ollut edellisessäkään satamassa töpseli kiinnni, kun en uskaltanut laittaa niihin epämääräisiin tolppiin.

Tääsä olisi hyvät sähkötolpat, mutta pihiys iski. Meillä on kuitenkin vielä 80 % akkukapasiteetistä jäljellä, joten pärjätään useampi päivä näillä varannoilla.

Poika kertoi, että tässä lähellä on kirjailija/runoilija Juhan Smuulin patsas. https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhan_Smuul

Aika värikäs persoona.

Täältä suuntasimme kohti museoaluetta. Alla oleva kuva ei ole ihan siitä alueesta, mutta vastaavanlainen. Kova puuskittainen tuuli haittasi kuvausta enkä uskaltanut lennättään ihan museoalueelle asti.

Ohitimme muutamkin tällaisen aivan upean talon ja niiden todella hyvin hoidetun pihan. Valitettavasti ja ymmärrettävästi niihin ei päästy. Porteilla aina maininta – yksityisalue. Täällä käy aika paljon turisteja ja tuollaisia kylttejä ei olisi, olisi pihailla melkoinen trafiikki.

Isoon tukkiin kaiverrettu talon nimi. Tämäkin oli yksityistalon portti.

Tämä museoalue käsittää useamman talon. Todella hyvin säilyneet ajan patinassa. Varsinkin nuo kaislakatot.

Sisäpuolelta näkyy hyvin vielä kuivuneet kaislan ”tähkät”. Piti oikein kysyä, että mitä noissa roikkuu, kun en heti tajunnut. Näytti melekin riippuvalta pölyltä.

Museon pihapiiriä aidan takaa. Kaivossa oli todella pitkä nostoriuku.

Tietysti näinkin ison talon pihapiirissä on sepän paja. Silloinhan kaikki työkalut piti tehdä itse. Tai siis seppä teki. Oli siinä palkeilla kokoa.

Saunassa on hyvä työn hiet pestä pois. Aika matala tila, verrattuna meidän saunoihin.

Lampola on saunan vieressä. Ilmeisesti talvella saunan seinä lämmitää sen verran, etteivät päkät pakkaseen palellu.

Kesällä kaikki siirtyvät aittamajoitukseen. Tässä alla isäntäväen ”kesäkoti”. Saman talon toisessa päädyssä oli lisää pienempiä ”koppeja”.

Tässä piian tai rengin kesäkoti. Ei edes ikkunaa.

Toki, taisivat tehdä melkein kaiken valosan ajan töitä. Rättiväsyneenä saa ikkunattomassa, pimeässä ja viileässä kammarissa paremmin nukuttua.

Noiden välissä oli huoltotiloja. Kalastajakylästä kun on kyse, tässä huoneessa käsiteltiin kalat ja säilöttiin isoihin tynnyreihin. Joko myyntiin tai talveksi omalle väelle.

Päätalon sisätiloissa on myöskin iso verstas.

On siellä hyvä talvella näperrellä kaikkea tarvittavaa kesää varten.

Kun tulimme takasin, olisimme halunneet mennä rannan ravintolaan syömään. Bottengarn Sadamarestoran. Se oli aivan täynnä saksalaisia turisteja. Odottelimme kiltisti heidän poistumistaan ja kun oli tullut tilaa, menimme jo melkein tyhjän ravintolan terassille.

Ihan viihtyisän simppeli paikka. Tilasimme kumpainenkin nyhtöpossusalaatit.

Annos oli riittävän iso ja mielestäni ihan maukasta ja monipuolista evästä.

Katetun tilan lisäksi oli ulkona vielä useampi pöytä.

Jännä yksityiskohat aivan laiturin vieressä. Pöytien eteen oli tehty tuulisuojat.

Ja näkyhän se Sarzakin siinä olevan. Ei tullut kysyneeksi, että pelaisiko tarjoilu veneeseenkin, kun kerran on näin lähellä pöytiäkin 😉

Seuraavaan kertaan.