Yhdentoista maissa sain viimein kiinni satamamestarin Kuressaaresta ja nyt oli tilaa ja toivotti tervetulleiksi. Niinpä puuskaisessa länsituulessa ajelimme satamaan.

Saatiin vielä aisapaikka. Meitä oli useampi satamatoimistossa odottamassa maksamista. Siinä seinällä oli mielestäni yksi parhaista merellisistä aforismeista:

Satamamaksu peräti 37.- € vrk, sis suihkun ja sähkön/veden. Alkuillasta otettua dronekuvaa.

Sisääntulo tänne on ajettava tarkasti kapeaa ”ränniä” pitkin. Kun tulimme oli puuskainen sivutuuli, joka aiheutti pienoista kiemurtelua. Kyllähän tämä muutenkin kiemurtelee hitaassa vauhdissa, mutta nyt enempi. Nopeusrajoitus tässä rännissä on 9 km/t.

Tuon kapeikon molemmin puolin oli lokin poikasia paljon. Nyt jo aika isoja, mutta kerjäsivät kuitenkin ruokaa aikuisilta lokeilta.

Kun virallinen puoli oli hoidettu, lähdimme kaupungille. Iso puistikko ympäröi upeaa linnaa. Josko huomenna menemme sinne tekemään lähempää tutustumista.

Upeita omakotitaloja ja ennen kaikkea niiden hyvin hoidetut pihat kiinnittävät huomiota.

Pääkadun varrella on tällainen vanha upea kirkko.

Pyhän Nikolain kirkko (vir. Püha Nikolai kirik) on ortodoksinen kirkkorakennus Kuressaaressa, Viron Saarenmaalla. Se edustaa arkkitehtooniselta tyylisuunnaltaan klassismia. Kirkon rakennustyöt käynnistettiin vuonna 1786, ja ne saatiin päätökseen vuonna 1790.

Ei ollut sisältäkään vaatimaton, koostaan huolimatta. Tämähän ei ole mikään iso rakennus.

Hengellisen ravinnon jälkeen piti saada maallista ravintoa. Siispä melkinpä kirkon vieressä, toisella puolella katua löytyi hyvä ravintola.

Ulkona tutkailimme ruokalistaa kun samalla joku nainen tuli sisältä ja sanoi, että menkää vaan sisään. Sieltä saa edullisia lounasannoksia. Niistä ei kerrota ulkona olevassa listassa mitään.

Keittolounas olisi maksanut 3,50 € mutta otimme kanakotletit. Ne maksoivat huimat 7,50 €. Salaattia ja leipää sai hakea itse. Tällä kertaa leivälle sai ottaa voitakin. Hyvää kotiruokaa.

Kävimme muutamassa käsityökaupassa. Yksi jääkappimagneetti tarttui mukaan. Viimein päädyimme torille joka sekin oli lounaspaikasta vain muutama sata metriä.

Torin itäpuolella on pari kauppaa, joissa kävimme molemmissa. Coop-kaupasta tarttui jotain juomapuolta reppuun.

Sitten pitikin päästä jälkkärille. Löytyi torin läheltä tällainen Loorber Cafe & Bar. Todella siisti ja kohtuuhintainen paikka. Taisi olla omistajat itse paikalla, kun palvelu toimi hyvin ja ystävällisesti.

Superhyvien kakkupaloja jälkeen lähdimme takaisin satamaan päin. Kadun kulmassa oli tällainen vanha talo, jossa makeen näköinen kellotorni.

Sataman länsipuolelle tule Põduste River. Yritin kartasta katsoa, mistä yläjuoksu alkaa, mutta en saanut selville. Ilmeisesti alkaa Põduste lintukosteikolta.

Lentokenttähän on aika lähellä, mutta se jää muutaman kilometsi päähän itään päin, joten nyt ei herjannut niin paljon dronen lennätystä, kuin herjasi Arbukassa. Käski olla vain varovainen.

Linna näkyy hyvin. Kävellen joutuu vain kiertämään jonkin verran.

Tässä kuvassa näkee hyvin tuon sisään tulon kapeikon. Siinä ei ole vettä kuin 2,8 metriä kaikuanturin mukaan. Se oli koko matkan sama.

Illemmalla ei tullut kuin yksi purkkari lisää ja se oli Viron rekisterissä.

Seuraavaan kertaan.