Todella hieno aamu saatteli meidät matkaan. Kyllä nyt kelpaa, vai kelpaako?

Suunta on siis kohti Lohusalua, Tallinnasta länteen jonkin matkaa.

Välittömäsi kun pääsimme Porkkalan saariston suojasta pois, alkoi aallokko. Sen verran oli kookkaita, että piti hidastaa vauhtia ja trimmata keula alas. Pahimmoilleen oli melkein metristä vastapattia.

Kun tulimme lähemmäs Viron rannikko, Naissaaren pohjoispuolella, näimme sotalaivan kaukaa.

Natohan kertoi tuovansa kalustoaan seuraamaan Venäjän varjolaivaston liikkeitä.

Rahtilaiva ja sotalaiva mahtuivat nippa nappa samaan kuvaan. Heiluvassa veneessä kuvaaminen hiukan haastavaa.

Oli siellä purkkareitakin liikkeellä. Tässä kohdin vielä aallon korkeus 6-70 senttistä, vaikka olimmekin jo lähellä Viroa.

Tämä keli sai sen aikaan, että muutin kurssin kohti Naissaarta. Ajatus päästä vähän tyynemmille vesille, koska täällä aallon suunta muuttui ja tuli meistä katsoen etu oikealta. Mitä lähemmäs saarta tulimme, muuttuikin tuuli idän puolelle, jolloin päätinkin mennä Naissaaren oikeaa reunaa seuraten lähelle rannikkoa. Se olikin viisas päätös. Enää eivät matkantekoa haitanneet isot aallot.

Lohusalun kohdilla tein jälleen reittimme suhteen uuden päätöksen. Menemmekin suoraan Haapsaluun. Paitsi että pysähdyimme Dirhamissa, tankilla. Niin vene kuin omat vatsamme saivat täytettä. Täällä on nafta 50 senttiä litralta halvenpaa kuin Suomessa. En kuitenkaan viitsinyt täyteen ottaa. Turha ”raahata” mukana liikaa painoa.

Tankattuamme siirsimme Sarzan laituripaikalle. Välittömästi satamamestari tuli paikalle ja ihmetteli, kun emme olleet häneen etukäteen yhteydessä. Minä siihen, että emme tienneet aikaisemmin, että tulemme tänne. Kerroin hänelle meidän menevän vain rannan ravintolaan syömään ja sen jälkeen poistumme. Hän toivotti hyvää ruokahalua ja korosti kovasti, että ensi kerralla sitten soitatte tai VHF kanavalla 10 otatte yhteyttä ennen tuloa.

Otimme listalta keitot. Minulle kala- ja Madamelle rapukeitto.

Olipa hyvää. Todella iso suositus tälle paikalle.

Jos oli ennen tavallista ruokaa tässä ravintolassa, niin eipä ole enää.

Olimmehan käyneet täällä vuonna 2016, mutta nyt on kaikki kohillaan.

Jo sisäänkäynti kertoi paikan kohentumisesta. Todella siistit paikat.

Hyvillä mielin pääsimme jatkamaan matkaa.

Dirhamin jälkeen suuntamme kääntyi uudellen etelään. Aallokko alkoi taas. Vastaan tuli n seitsemän metrinen vane myötäistä, mutta kyllä välillä hyppi melkoisesti, vaikka ei ajanutkaan mitenkään kovaa, enempi sellaista ”räkä”plaania.

Sitten alkoi sade. Ja sitä sitten riitti vielä pitkälle iltaan.

Olin ottanut Dirhamissa opikseni ja soitin jo hyvissä ajoin etukäteen Haapsalun satamaan kysyen, onko tilaa. Ystävällisesti kerrottiin, että tulkaa H-laituriin. Vapaan paikan saa valita.

Saimme hyvän aisapaikan, tosin aika kaukana rannasta. Mutta kaikkeahan ei voi aina saada mitä haluaisi. Vettä tihutti edelleen, joten sateenvarjojen suojissa rantaan satamakonttorille.

Maksoimme suoraan pari yötä. Ravintelissä piipahdimme myös virvokkeilla.

Tämäkin paikka on siisti. Terassi suorastaan kutsuva , jos ei sataisi 😉

Olin Facebookissa nähnyt tuttujen olevan prätkäretkellä Haapsalussa, johon laitoin meidänkin olevan täällä. Ei mennyt kuin hetki ja Rolle soitti ja kertoili tulevansa moikkaamaan vaimonsa kanssa. Olivat aivan lähistöllä tutustumassa paikallinen pyöräkerhon tiloihin. Kumpikaan ei tiennyt toistensa tulosta Haapsaluun etukäteen. Yllätys oli siis melkoinen. Näkivät samalla meidän ”kesämökin”. Aikamme tarinoitiin ja juttua riitti.

Olipa todella ihana nähdä tuttuja täällä.

Me jäimme pitelemään sadetta Sarzan lämpöiseen sisätilaan.

Seuraavaan kertaan.