Menimme uudelleen itävaltalaiseen ravintolaan. Tällä kertaa sali oli varattu kokonaan ja ulkona emme viitsineet syödä, koska ilta oli viileähkö.

Meidät ohjattiin pieneen huoneeseen, jonkinlainen kabinetti. Saimme olla koko ruokailun ajan kahdestaan. Seinällä oli paikan toisen omistajan, keittiömestarin voitettuja riipuksia.

Otimme kolmen ruokalajin menun. Se oli yllätysmenu. Kun kysyin, mitä se pitää sisällään, kerrotiin, että pitää valita vain pääruuan raaka-aine, kala, liha tai kasvis. Kaikki muu tulee sitten, mitä keittiö sattuu laittamaan. Madam valitsi kasvis ja minä kalan.

Kala-ateria oli yksi parhaista mitä olen ravintoloissa saanut. Eikä Madamen kasvisruuassakaan mitää vikaa ollut, paitsi että se oli liian iso annos. Puolta pienempi olisi riittänyt.

Jälkkäri oli jotain omenapiirakan ja Ahvenanmaan pannukakun risteytys ja sekin todella hyvää. Ja taas, aivan liian iso. Emme jaksaneet syödä kuin puolet tuosta jälkkäristä.

Kaupoilla kierteltiin ja välillä piipahdettiin jossain kahvilassa. Tässä esimerkki yhden kahvilan sisätiloista. Vähänkö oli upee.

Aamupäivät olivat usein tällä toisella viikolla pilvisä ja paikallisittain kolean tuntuisia. Lämpötila kuitenkin n 18 asteessa.

Mainingit eivät loppuneet koskaan. Niitä vain tuli. Kaippa täällä joskun on pidenpi aika tyyntä, ettei ihan noin isoja maininkeja rantautuisi?

Seurasin kadulla taiteilijan työtä. Hän teki spray-maaleilla näitä upeita töitä. Käsittämättömän upeita ja miten nopeasti vielä työstää nämä työt. En kysynyt hintaa, mutta voisi kuvitella, että eivät ihan ilmaisiakaan ole.

Yhtenä aamuna näimme parvekkeelta, kuinka rantaväylällä oli ruuhkaa. Niinpä kiireesti katsomaan. Joku kulkuehan siellä meni, mutta emme viitsineet perään lähteä. Minun pikku Sonylla saa yllättävänkin hyviä kuvia kaukaa. Tuonne kohteeseen ottopaikalta useita satoja metrejä.

Se kuuluisa seitsemäs aalto. Aika mahtavat pärskeet saa aikaan kallioon kun törmää.

Niin vaan kasvavat palmut kapealla kujalla.

Läheisessä Casa Pablo ravintolassa syötiin muutamaankin kertaan. Tämä paikallinen kani oli positiivinen yllätys muuten keskinkertaisista annoksista. Ja nuo paikalliset suolaperunat. Olipa maukkaita. Täällä vuoristossa on jäniksiä tai rusakoita enempikin. Siksipä joskus näkyi haukka tai kotka liitelemässä vuorenrinteellä.

Kävimme jädellä pariinkin otteeseen tässä samaisessa paikassa. Kyseinen kahvila on aika lähellä satama-allasta vanhaan kaupunkiin päin.

Liitovarjoilija pyöri eräänä aamupäivänä pitkään hotelimme lähellä. Välillä tuntui että ei liikunut juuri lainkaan. Mereltä tuleva tuuli nousee vuorenrinnettä ylös, joten liitovarjolle tulee hyvä noste. Tämä liitäjä oli jonkinlaisessa pussissa sisällä kainaloihin asti.

Kävin yhdessä kokouksessa, joka on tämän katollisen kirkon alakerrassa. Parroquia de Nuestra Señora de los Dolores y San Felipe. Kirkko sijaitsee toisella puolella kaupunkia, hautuumaasta lähtevää katua pitkin loivaa ylämäkeä muutama sata metriä. Kirkon ulkonäkö poikkeaa täysin saaren muista kirkoista. Taitaa olla aika tuore rakennus. Kellarissa oli iso autotalli ja aika monta huonetta kokouksia tai askarteluja varten.

Läksin kävelemään eri reittiä takaisin hotellille. Luxapartament Las Magnolias on bussiasemasta merelle päin korttelin toisella puolella. Melkein piparkakkumainen ulkokuori.

Café de París oli paikka, jossa kävimme kakkukahveilla tai janojuomilla muutamaan kertaan. Aivan merialtaita vastapäätä. Siinä oli kiva katsella ihmisvilinää ja nauttia lämmöstä varjossa, jos sattui lämmintä olemaan.

Viimeisenä iltana, maanantaina, menimme uudelleen intialaiseen ravintolaan. Indian Crown Tandoori. Alkuruokina jättirapuja intialaisessa soosissa ja laeipäkuoressa, olipa hyvää.

Lammas Methi oli myös äärettömän hyvää. Vaikka se lilluikin soosissa, se soosi oli hyvää. Liha oli tosi mureaa, haarukkaruokaa.

Kolmen ruokalajin lasku juomineen kahdelta ei mielestäni ole todellakaan paljon.

Koska lentomme lähtee vasta illalla ja huone pitää luovuttaa jo puolilta päivin, päätimme maksaa huone kahdeksaan asti illalla. Hinta oli kyllä melkoinen, 60.- €. Mutta ei auttanut. Ei sitä tämän ikäinen enää jaksa kaupungilla hillua kahdeksaa tuntia. Nyt ei myöskään tarvinnut kiirehtiä pakkaamisen kanssa.

Kävimme ajan kuluksi vielä hiplailemassa joissain krääsäkaupoissa. Lähtöpäivä oli lämmin.

Iltapäivällä pieni ruokailu lähimmässä ravintolassa, jotta jaksaa lennolle asti.

Kävin bussia odotellamme otamassa viimeisen otoksen hotellimme terassilta. Uima-allasosasto tämän terassin alapuolella.

Bussi tuli ajallaan ja matka kentälle sujui ilman kommelluksia. Olin tehnyt lähtöselvityksen netissä, joten saimme viedä laukkumme suoraan drop pox’iin. Siinä ei ollut kuin muutama kanssamatkailija ennen meitä, joten se sujui hujauksessa. Yllättävän moni, ehkäpä 4-50, ei ollut lähtöselvitystä tehnyt ja siksi jonottivat luukulle.

Myöhäisen lähtöajankohdasta johtuen myöskään turvatarkastuksessa ei ollut ruuhkaa. Kävikin ilmi, että tämä Finnairin lento on tämän illan/yön viimeinen lähtä tältä kentältä.

Kone olisi päässyt lähtemään etuajassa melkein parikymmentä minuuttia, mutta sitten alkoi tapahtua. Ensin odottelimme kahta matkustajaa vartin verran. Kun he olivat saapuneet ja ilmoitettiin kaikkien olevan paikalla, hetkeen ei tapahtunut mitään. Ihmettelinkin vähän, mutta sellaista se on, ajattelin. Viimein kone työnnettiin lähtöä varten pois paikoiltaan, mutta sitten taas vähään aikaan ei mitään. Loppupeleissä kone siirtyi muutaman sadan metrin matka sivummalle, tikasauto ja ambulassi tulivat paikalle ja tämä ”potilas” siirrettin koneesta pois. Lisäksi hänen laukkunsa poistettiin ruumasta. Saatteu lähtee koneemme luota.

Mietinkin, miten ihmeessä he löytävä liki parin sadan laukun joukosta sen oikean.

Viimein, tasan tunnin myöhässä, pääsimme lähtemään.

Kuten tulomatkalla, saimme nytkin pitää kaikki kolme paikkaa kahdestaan. Kone ei ollut läheskään täysi. Olisi ollut 2-30 % paikoista tyhjinä.

Tällä kertaa olimme tilanneet ennakkoon ruuat. Lihapata jonka saimme viineineen oli todella hyvää. Näin saimme loputkin Aviokset tuhlattua.

Auto löytyi jättämältämme paikalta P3 parkkihallista ja hivenen viluisina työnnyimme Kiamme ajaeksemme kotiin.

Seuraavaan kertaan.