Edellinen,tiistai päivä meni osalta huilin puolelle. Edes aamupalalla ei maistunut mikään. Oli jotenkin kipeä olo vaikka ei ilmeisesti kuumetta ollutkaan. En vaan jaksanut mitään. Tämä päivä meni harakoille eli lähes koko päivä oleilimme huoneessa. Mitä nyt illalla kävimme syömäsä lähiravintolassa.

Olimme vuokranneet auton seuraavaksi päiväksi ja he toimittivat sen jo illalla hotellillemme. Kävin vastaanottamassa kulkimen. Sain pikaisen opastuksen laitteiseen. En olisi varmaankaan saanut sitä edes käyntiin ilman tuota opastusta saatika sähköistä käsijarrua pois päältä. Olin jo valmiiksi varannut parkkihallista paikan yöksi, koska lähistöllä ei ole kadunvarsipaikkoja. Tai on, mutta erittäin vaikea saada, koska jonottajia vapautuvalle paikalle riittää. Hallipaikka maksoi 18.- €, mutta elämä on.

Auto on minulle täysin tuntematon merkki, joten piti oikein googlata. DFSK Fengon 500. Kiinalaisvalmisteinen. Ohjaustehostettu ehkäpä liikaakin, joten tuntuma tiehen olematon. Jotenkin korin ulkomuodot tekevät pyörien paikkojen hahmotuksen vaikeaksi. Muuten ihan soiva peli. Kooltaan ehkäpä Kia Sportagea tai Nissan Quagaita vastaava. Tekonahka sisustus. Hyvännäköista mutta aistii, että ei ole aitoa nahkaa.

Niinpä tällä sitten lähdimme saaren länsipuoleen tutustumaan. Ensimmäinen etappimme oli päästä Santiago el Teide kaupunkiin, josta pääsimme kääntymään pääkohteeseemme, vuoristokylään nimeltä Masca.

Jylhiä maisemia matkalta.

Ohitimme el Tiede kaupungin, jossa oli tietyömaa uutta moottoritietä varten.

Serpentiini oli paikoitelle ahdas ja liikennettä enempi kuin laki sallii. Paikoin sai oikeesti ajaa kieli keskellä suuta ja oikean puoleiset renkaa melkein ojan pohjia kaluten. Jännitystä lisäsi kokemattomuus auton äärimitoista, joista mainitsin hahmotuksen muodostumisen vaikues, missä renkaat menevät. Onneksi sivupeilit olivat hyvät ja se helpotti tarkistamaan renkaiden kohdan tien sivussa.

Kylä alkoi jo näkyä. Maisemat olivat todella upeat. Aikaisemmalla reissulla n 15 vuotta sitten vuokrasimme myös auton, mutta eihän siitä enää muista mitää, ei maisemista kuin muustakaan.

Jylhät ovat vuoret täällä.

Kun kylä alkoi lähestyä, pysähtyi matkan teko. Jono oli melkoinen. Useita satoja metrejä pitkä. Meni melkein puoli tuntia päästä parkkipaikoille. Ja arvata saattoi. Ei mitään toivoa saada auto parkkiin. Yhtä vapautuvaa paikkaa kohde oli tusinan verran jonottavia autoja.

Ajoimme kylän ohi pienen matkaa, jossa saimme käännettyä automme ja poistuimme vähin äänin mieli myrtyneenä paikalta. Jonkin matkaa ajettuamme, pilvet peittivät kaiken alleen. Ei päässyt ihailemaan maisemia enää.

Saavuttuamme Santiago el Teiden kaupunkiin, oli sielläkin pilvet talojen kattoja hipoen.

Totta kai kaupungissa on kirkko jota me tietysti menimme ihastelemaan.

Sisältä oikeastaan ihan samanlainen kuin kaikki muutkin pikkukirkot tällä saarella. Tällä kertaa ei ollut messu menossa, joten ei tarvinnut vajaata tuntia odotella sen loppumista 😉

Tien toisella puolella olevaan kahvilaan menimme lämmittelemään, koska näin korkealla on kylmä. Kova viima mereltä vielä sain ilman tuntumaan kylmemmältä mitä se oikeesti olikaan. Pilvien ollessa näin alhaalla sai tunteen kuin olisi vettä tihkuttanut. Ties vaikka olisikin.

Kakkupalat maistuivat herkullisilta. Hinta oikeestaan sama kuin Puertossa, n 9.- € juomineen kahdelta.

Täältä laskeuduimme ihmettelemään Puerto de Santiagoa. Vai pitäiskö sanoa Los Gigantes. Autoa emme saaneet mihinkään parkkiin, joten jatkoimme seuraavaan kohteeseen, Play de las Americas’iin. Tääläkään ei meinannut löytyä parkkipaikkaa. Mutta sitten hiffasimme Lidl’in parkkihallin, missä sai kaksi tuntia veloituksetta pitää autoa. Siispä aito sinne. Kävimme muutamassa putiikissa tuleksettomasti. Samaa krääsää saa omassa kaupungissakin.

Tuuli oli merellä melkoinen. Osittain vaahtopäiset aallot ja navakka tuuli ei näköjään antanut turisteille oikeaa purjehduskokemusta. Koneella ajelivat. Kookas katamariini nyökkäili aaltojen välissä käyden välillä melkein näkymättömissä. Edellisenä päivänä tuli puhelimiimme varoitus ulkoministeriöltä, varoittivat myrskytuulista Espanjassa, pois luiken kanarian saaret. Ilmeisesti tämä tuuli oli sen myräkän ulkoreunoja?

Täältä jatkoimme takaisin moottoriteille. Ja hups, törmäsimme melkoiseen ruuhkaan. Viitisen kilometriä ja melkein kolme varttia myöhemmi pääsimme pois ruuhkasta jatkaaksemme Jungle Parkiin.

Park sijaitsee Chayofa kylän pohjoispuolella, aika korkealla. Tämä ei oikeastaan ole mikään paikallisten kylä. Vaikutti enemmänkin rivi- ja omakotitalolähiöltä. Asuvatko sitten pysyvästi vai väliaikaisesti täällä, en tiedä.

Tuuli vaikkutti jopa täällä puistossa todella ikävästi. Välillä jopa tihkutti vettä. Ja kun niin on kerrottu, että tämä etelän puoli saaresta on lämmin ja aurinkoinen toisin kuin meidän pohjoinen Puerto de la Cruz. Muunneltua totuutte kertoilivat meille. Meillä ei ole satanut kertaakaan koko viikon aikana.

Kello oli jo melkein neljä saavuttuamme tänne, joten vierailumme jäi lyhyeksi. Kirotut liikenneruhkat. Niin siellä Masca kylässä kuin moottoritiellä. Näin jälkeen päin ajateltuna oli melko turha tulla tänne näin lyhyeksi aikaa.

Eläimiä oli jos jonniin merkkisiä. Myöhäisen ajankohdan vuoksi, emme nähneet haukkojen emmekä hylkeiden esityksiä.

Sentään näimme kuinka syöttivät hylkeitä. Samalla näköjään kouluttivat niitä. Vai oliko vain kertausta tuleviin temppuihin?

Näköalaa merelle Parkin eteläkärjestä.

Moottoritietä pitki kotiin. päin ajaessamme, pohdimme, riittäkö aika poiketa La Lagunassa. Auto piti luovuttaa, joten ei riittäisi aika. Taas kirosin liikenneruuhkia. toisaalta, pääsehän La Lagunaan bussillakin.

Piviverhon alapuolelta auringon valo kajasti upena lähestyessämme Puertoa. Ja perillä kerkesimme nähdä auringon, ei sadetta.

Auto piti käydä tankkaamassa ja pari kertaa kierrettyämme hotellimme korttelin, ei auttanut kuin viedä auto hotellimme parkkihalliin. Onneksi olin ollut kaukoviisas enkä ollut tiputtanut laatikkoon maksamaamme parkkihallikorttia pois. Autovuokraamo oli laittanut jo aikaisemmin Whatsapp viestin ohjeineen miten menetellä. Avaimet respaan ja kuva, missä auto on. Siispä laitoin kuva autosta parkkihallissa ja että avaimet ovat saatavilla respasta. He kiittivät ja toivottivat hyvää loman jatkoa.

Vietyämme kamat huoneeseen, lähdimme syämään laheiseen Itävaltalaiseen ravintolaan. Restaurante La Esencia. Todella ystävällinen palvelu ja siisti paikka.

Ei ollut hälinää kuten lähes kaikissa muissa ympäristön ravintoloissa on. Ja ruoka, super hyvää.

Tilaamamme Goulasch oli pitkään haudutettu, joten haarukkaruokaa. Ja maukasta.

Eikä ollut edes mitenkään kallis, varsinkaan laatuun suhteutettuna. Naapuriravintolassa kylläkin pari-kolme euroa halvemmalla saisi, mutta täällä metelin puutteesta mieluusti maksaa lisähinnan 😉

Tänne pitää toistekin tulla.

Annokset olivat sen verran reilun kokoisia, että emme kumpainenkaan jaksaneet kaikkia syödä. Omistaja sanoikin, että seuraavalla kerralla tilatkaa yksi annos ja jakaa se. olisi kuulemma ihan ok hänelle.

Täyden mahan viereen oli hyvä mennä pötkölle.

Seuraaviin seikkailuihin.