Lähdettiin etsimään kaupungin toiselta laidalta El Castillo San Felipe´ä. Sinne on matkaa jotakuinkin 2.5 km.
Olemme muutaman kerran kävelleet tämän kirkon ohi ja koittaneet päästä sisälle onnistumatta, mutta nyt lykästi. Iglesia de Nuestra Señora de la Peña de Francia:ssa oli sunnuntaimessu menossa.

Pappi puhui ja kirkko kaikui, tosin ei pahasti, siis kaikua. Tupa oli liki täynnä, mutta mahduimme kuitenkin vielä istumaan.

Kuuntelimme kiltisti loppuun asti. Vaikka ei ymmärräkkään espanjaa, aistii kuitenkin sen hartaan tunnelman, mikä paikalla oli. Lopussa keräsivät kolehtiakin ja muutama kolikko tuli sinne laitettua.
Matka jatkui läpi vanhan osan kaupunkia kohti linnaa.

Sattui olemaan hautausmaa ihan sen linnan vieressä toisella puolen katua. Siispä sinne.

Ilmeisesti tämä seinä on uurnalehto. Näitä oli ympäri koko hautuumaan.
Oli myös normaaleja hautoja. Osa ilmeisesti tosi vanhoja.

Viimein pääsimme linnalle. Tai no, jos tuota nyt linnaksi voi kutsua. Ei ollut hääppöinen eikä sisälle päässyt.

Tykki oli kuitenkin pihalla. Ja niin olin minäkin 😉

Linna oli yksi neljästä linnoituksesta, jotka puolustivat kaupunkia muinaisina aikoina. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1599 alueelle, jossa oli kaksi tykkiä pienillä
tykeillä varustettua alustaa , jotka olivat jo osoittaneet tehokkuutensa torjua
viiden laivan merirosvohyökkäystä . Linnoituksen rakentaminen valmistui 1600
– luvun alussa , erityisesti vuonna 1604, ja siitä lähtien se toimi puolustustukikohtana mahdollisia satamalaiturilta turvaa hakevia korsaareja vastaan.
Yritin tutkia ketä nämä Korsaarit oikein olivat. Joidenkin tietojen mukaan afrikasta lähtöisin ja tekivät ryöstöretkiä aina Irlantia myöten. Ryöstön pääkohde olivat ihmiset. He möivät kaappaamansa ihmiset afrikan orjamarkkinoilla tai jos saivat kiinni oikein varakkaan ihmisen, vaativat lunnaita.
Playa del Castillo uimaranta rajoituu tähän linnaan. Se on nyt uimakiellossa. On kuulemma jäteveden puhdistamon putki mennyt rikki ja pääsee ihan ehtaa tavaraa mereen suoraan tämän uimaranna eteen. Merivirrat ja aallot sitten vielä kuljettavat jätökset rantaan.

Takaisin emme lähteneet kävelemään tyhjin mahoin, vaan piipahdimme lähistön kahvilassa. Se vieressä oli aika erikoisen näköisiä puita. On pattia ja muhkuraa.

Illalla menimme lähistön ravinteliin syömään. Onneksi täällä saa joka paikassa tätä 0 % olutta.

Monessa ravintolassa, kuten tässäkin, tuovat sämpylöitä pöytään tilaamatta. Jos otat palasen, maksat. Me ei otettu, mutta laskussa oli silti ne sämpelät, 1,80 €. En tietenkään suostunut maksamaan niitä. Vähin äänin poistivat ne laskulta.

Ongelma täällä syödessä on ruuan nopea jäähtyminen. Nämä eivät tajua lämmittää lautasta, joten se lienee suurin syy. Iltaisin kuitenkin on aika viileä. Nytkin tilaamamme sisäfileet olivat jo melkein kylmiä pöytään tuotaessa. Kyllä lämpöisen ruuan pitää olla lämpöistä.
Ai niin ne askeleet. Vähän yli 10 000 askelta tuli tälläkin reissulla.
Maanantaina lähdimme isolle ostoskeskukselle. Centro Comercial. Se on moottorien varressa ylempänä vuoren rinteellä. Alue kaiketi kuuluu La Orotavaan. Bussillakin olisi päässyt, mutta ensin olisi pitänyt kävellä bussiasemalla liki kaksi kilometriä, joten otimme taxin. Kyydistä veloitettiin karvan vaille kympin.

Tässä on oikeastaan parikin rakennusta vierekkäin ja molemma isoja. Täällä oli sitten jos jonniin moista kauppaa ja putiikkia. Ja joitain myös mekin ostimme.

Löydettiin China Town kauppa. Se oli pienoiskoossa Aliexpress. Sitä krääsän määrää ei oikein voi sanoin kuvailla. Toki oli ihan hyvää käyttötavaraakin. Ja edullisesti. Kanariansaaret kuuluu Espanjalle mutta jostain syystä on verovapaa-aluetta. Siksi täällä on ”kaikki” halpaa.
Matka hotellille takaisin otettiin myös taxi. Jossain puolenvälin paikkeilla otin kuvan tästä talosta. Jotenkin tämä ulkokuori melkeinpä symbolisoi espanjalaista taloa. Maaseudulla varsinkin usein talot juurikin tällaisia.

Tuuli oli navakkaa koko päivän ja sen seurauksena mainingit rannassa olivat melkoisia tullessamme hotellille. Tuo aallomurtajakaan ei ole mitenkään matala.

Seuraaviin kirjauksiin.