Sain idean viedä kummipoikani Heikin saareen. En ollut nähnytkään häntä varmaankaan kymmeneen vuoteen, joten jo oli aikakin. Kaappariin laiturin takia, koska Heikillä ei ole kokemusta paljonkaan veneilystä, varsinkaan tällaisella isommalla veneellä.

Tuuli oli vähäistä ja sumukin hälveni parahiksi kun lähdimme. Näin syksyisin on merellä sumua melkein joka aamu. Ajoin ulkokautta, että vieraani pääsee vähän paremmin meren ”makuun”.

Parkkeerasin Sarzan laituriin ja kevyt tuulikin auttoi asiaa. Heikin komensin istumaan paikoillaan, ettei ole tiellä.

Tässä vaiheessa oli vielä pilvistä, mutta pian sää selkeni. Kävimme hakemassa vähän puita ja niinpä tulien tekoon. Tästä paikasta on upeat näkymät merelle. Ja meri näytti meille parhaat puolensa. Se vähäinenkin tuuli tyyntyi melkein kokonaan.

Tein vuokaan juureksia ja käärin apri uuniperunaa folioon. Ne tulille puoleksitoista tunniksi.

Kun kasvispuoli alkoi mielestäni olla kypsiä, laitoin lohipalat halsteriin ja kypsymään.

Valitettavasti juurekset eivät tulleet ihan niin pehmeiksi kuin olisin halunnnut ja nestekään ei imeytynyt niihin ja siksi ne nyt lilluivat lihaliemi-kermassa. Oletettavasti se pieni tuulen vire mitä oli, vei liikaa lämpöä alumiinivuuan alta, jota ilmiötä en ollut ottanut huomioon. Amatöörimäistä toimintaa 😉

Kun olimme syöneet, lähdimme kiertämään saarta.

Heikki ja minä ihmettelemässä kivien muitoja ja kahden eri kiviaineen liitoksia.

Palattuamme reissulta, haimme pakin ja kahvit keitettiin.

Pitkästä aikaa oli upeaa jutella niitä näitä.

Vielä kooste video päivän tapahtumista.

Seuraavaan seikkailuun.