Lähdettiin aivan upeassa kelissä kohti yhtä mielisaartani, Bylandetia. Enne vanhaa tätä kutsuttiin Mickelskäriksi.

Ei ollut ketään koko saaressa, joten saimme ”oman” paikkamme.

Joe oli matkalla välillä tuulenvirettä, ei siitä ollut tietoakaan saaressa.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, oli Sarzan koneen kanssa ongelmia lämpöjen kanssa. Kaverini Keijo ehdotti laittamaan t-haaran merivesipuolen paluuletkuun, jolloin saisi selville, onko jonkin asteinen tukos epäilemässäni pakosaappaassa. Kyseistä osaa vaan ei löytynyt Suomesta, joten tilasin Saksasta. Osa sopii VAG-konsernin autoihin. Oli kyllä aika kallis. 2.95 € mutta rahti melkein kympin.

Liitin tuli tubon jälkeiseen pakokäyrään, joka on merivedellä jäähdytetty.

19 mm letku menee paräpeilissä olevan ilmanottoreijästä ulos. Keijo lainasi hanan, jolla voi säätää poistuvan veden määrää.

Pieni letkun pätkä hanan jälkeen. Näki näkee helpommin ajaessa kuinka vesi poistui. Jos poistuu.

Toimi todella hyvin. Vesi poistui reilusti, joten pienensin vähän sulkemalla puoliksi hanan läpi menevän virtauksen.

Aikaisemmin ei kestänyt ajaa kuin korkeintaan 3200 rpm. Nyt toimi kaikilla kierros/nopeusalueilla kuten ennenkin.

Tällä tavalla selvisi tukoksen paikka. eoi tarvitse lähteä turhaan purkamaan lämmönvaihdinta.

Vesi on täällä ulkomeren saaristossa tosi kirkasta. Meduusatkin viihtyvät hyvin.

Vesiheinää on enempi kuin riittävästi. Se taas tarjoaa kalanpoikasille hyvän suojan. Niitä olikin stiljoona pyörimässä tuossa lähellä meduusaa.

Aamupalan jälkeen päätettiin vaihtaa saarta. Lupailivat kovia tuulia tulevalle yölle alkavaksi.

Kun tulimme tänne Stora Svartöhön, ei laiturissa ollut muita veneitä. Viereemme tuli moottorivene parin tunnin meidän tulomme jälkeen.

Kyllä on drilli päässyt huonoon kuntoon laiturin edessä olevalla kalliolla. Tulipesän takaseinä puutuu jo lähes kokonaan.

Iltapäivällä näkymää idän suuntaan.

Illalla oli jo yllättävänkin monta venettä tuulut viikonlopun viettoon. Ja tuli vielä pari lisää pimeän tultua.

Vesisade alkoi joskus aamuyöllä. Välillä tuli sen verran reippaasti, että herätti. Meillä ei ollut Webasto päällä, joten aamulla oli vilpoista. Onneksi lämmitin tuo nopeasti siedettävän olon sisätiloihin. Ulkolämpötilan nousua jouduttiin odottelemaan yhteen asti iltapäivällä, kun sade loppui ja antoi auringolle tilaa.

Kahden aikoihin oteetu kuva satamasta. Pari purkkaria ja yksi moottorivene oli lähtenyt pois.

Syksyn värit yllättivät. Meri on kuitenkin aika ”lämmin” vielä, 16 satetta.

Kahdeksan aikoihin illalla tilannepäivitys laiturin veneistä.

Sarzan vieressä kuvassa oikealla puolella oleva pikkuvene laitettiin meidän sivuknaapiin kiinni. Tuuli oli sen verran navakkaa sivusta hänen tänne tullessa, että oli turvallisempaa tehdä näin.

Pitkästä aikaa moottoriveneet ”johtaa” eli kahdeksan vastaan seitsemän 😉 Mutta tilanne voi muuttua vielä ennen puolta yötä.

Ei muuttunut tilanne ennen kuin olivat aamupalojansa syöneet. Sitten alkoi poistuminen.

Vähän ennen puoltapäivää oli jo harventunut aika paljon. Täytyy todeta, että kyllä purjeveilijät osaavat navakassakin sivutuulessa poistua tyylikkäästi. Ei yhtään edes lähellä-piti tilannetta.

Ja siellä ne menee kuin köyhän talon porsaat peräjälkeen kohti itää. Tuuli oli ajoittain jopa kova, joten varmaankin siksi osa ajoi koneella ja useimmilla vain yksi purje ylhäällä.

Kävin pienellä lenkillä ja sen tuotoksena bongasin sotakalustoa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ohjusvene_Hamina

Ja sainpa merikotkan linssini eteen. Oli vaan aika kaukana ja kun vapaalla kädellä yrittää ottaa, tärähdykselta ei voi välttyä.

Satama tyhjeni ja luulimmekin saavamme pitää koko laiturin ihan iteksemme. Olihan sunnuntai ja poistuivat varmaankin keretäkseen maanantaina töihin. Vaan vieläpä mitä. Kaksi purkkaria yksi vanhempi fiskari lisäksemme jäivät yöksi.

Tuo yläkuva enteilikin jo tulevaa iltaa.

Kun aurinko hävisi saarentaa, tuli plägä. Aamuyöllä satoi mutta ei paljon.

Maanantai koitti ja me päätimme lähteä välillä kotiin.

Otin kuvan veneemme jäljellä olevasta akkujen kapasiteetista.

Torstaina iltapäivällä akusto ollut viimeeksi täysin ladattuna. Ja vain yksi pieni puolen tunnin pyrähdys koneella, jolloin koneen lataus on toinut.

Toki aurinkokennoista tulee virtaa, mutta näin syksyllä auringon tuottamam aika on aika lyhyt verruttana keskikesään.

Viime vuonna vastaavaan aikaan ei olisi ollut näin hyvä tilanne akuissa. Lopputulemana on keväällä tekemäni lifepo-akuston uusi johdotus. Se paranti huomattavasti akuston virran vastaanottoa ja siten virtaa riittää pidempää.

Tuosta kuvan johtosekamelskasta ei saa kylläkään mitään selvää, mutta selitän.

Tuossa nuolen kärjen kohdalla on ns jakotukki sähkölle. Siihen tulee 32 mm2 kaapelilla latureilta johdot. Niin miinus kuin plus. Jokaiseen lifepoakkuun lähtee omat miinus- ja plus 16 mm2 kaapelit, jotka vielä ovat yhtä pitkiä. Tällä tavalla jokainen akku saa yhtä aikaa virtaa. Ennen ne olivat rinnan kytkettynä akusta akkuun johdotuksella. Kävi ilmeisesti niin, että viimeinen ei ollut oikein koskaan täyteen ladattu. Aikaisempien akkujen elektroniikka kun ilmoitti, että olen jo täynnä virtaa, älä anna lisää. Täsät on Youtubessa hyviä videoita.

https://www.youtube.com/watch?v=tifuWS4WW5c

Kuvan kaapus miten tein ja videolinkki jossa selitetään, jos englanti taipuu.

Seuraavaan kertaan.