Kauppareissun jälkeen aioimme mennä merimuseoon. Vaan olipa näin maanantaina kiinni. Vähänkö meitä syletti, kun ei eilen sinne menty. Ainut lohtu, että olemme siellä kertaalleen käyneet muutama vuosi takaperin. Mutta tähän ikään kun on tullut, olisi se todennäköisesti ollut kaikki uutta 😉

Siispä lähdettiin ajamaan kohti etelää. Alun alkaen meidän piti mennä naapurisaareen, mutta oli mielestämme vähän hankala paikka mennä maihin, joten päädyimme tänne Västra Båtskäriin.

Joskus vuosia sitten olemme täällä olleet, mutta hieman eri paikassa silloin.

Väylää pitkin Nauvosta tuli 12 NM.

Näissä tämän alueen saarissa kaikissa on syvät rannat, joten rantautumispaikkoja on paljon. Meillä vain alkaa olemaan haasteet, missä kaksi kompurajalkaa uskaltaa nousta maihin. Nuorempana ei olisi ollut tuota ongelmaa. Me tarvitsemma loivan matalan kohdan ja tämä paikka sopi tällä kertaa meille mainiosti.

Emme kerenneet olla kauankaan, kun sade saapui. Ja saapuikin hirvittävän tuulen mukana.

Tämä oli vasta alkusoittoa. Välillä tuli rakeitakin. En ihan heti muista moista puhuria, varsinkaan kun saaressa olemme. Tätä ei mitkään pilvianimaatiot olleet ennustaneet. Jos olisin tiennyt, emme tietenkään tällaiseen paikkaan olisi tullut.

Koko aikana pelkäsin, pitääkö ankkuri. Silloin ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin puukolla keulaliinat ja köysi poikki. Kerran olemme sen joutuneet vuosia sitten tekemään vastaavassa tilanteessa. No nyt onneksemme ankkuri pysyi. Keulan puolella sen sijaan on ollut melkoista rytinää, kun kalliokiila oli taipunut. On kuitenkin 5 mm lattarautaa. Punainen viiva näyttää vähän karrikoiden, miten on muoto muuttunut. Ihme että hitsaussauma on pitänyt.

Selvisimme tällä kertaa säihkähdyksellä. Huh.

Mutta yleensä sateen jälkeen tulee pouta ja niin tuli nytkin. Valitettavasti kalat olivat turhan pienikokoisia.

Ja illaksi vielä tyyntyi kokonaan.

Näkymää Sarzan oikealta eli kaakon suuntaan.

Sain otettua muutaman kuvan laskevasta auringosta.

Kyllä meidän nyt kelpaa.

Seuraavaan kertaan.