Iniöstä itään muutama maili on partiolaisten merkitsemä Skatan retkeilysaari. Se paikka mihin tuuli ei käynyt, ei käynyt meille. Pään kokoisia kiviä rannassa, joten kuttaperkaveneemme ei tykkää sellaisesta. Hylkäsimme kohteen ja jatkoimme matkaa koilliseen.

Alun perin meidän piti rantautua viereiseen Hauluoto-saareen, mutta kun pikkaisen ripotteli vettä, emme uskaltaneet. Suuri vaara joutua kallion ja veneen väliin. Olemme olleet joskus tässä saaressa ja siksi tulimme nyt tutkailemaan paikkaa. En kylläkään muistanut paikasta mitään.

Aikamme pyörittyämme, päädyimme matalaan Martinmaa lahdukkaan. Kaikesta päätellen tämä on ollut joskus suosittukin retkeilykohde. Useampi pieni nuotiopaikka sekä hyvä polku rantaa pitkin.

Ja marjastajien unelma, jos vaan sattuu hyvä marjavuosi.

Mutta ranta on todella matala. Perävetolaite pitää olla aika ylös trimmattuna, koska vettä ei ole perän kohdalla nyt kuin 70-80 cm.

Kun tulimme rantaan, kaiku näytti 70 cm ja kun ensimmäinen paikka ei onnistunut, niin kun laitoin pakin päälle, tuli melkoinen pöllähdys pohjasavikosta.

Sinällään paikka on tosi hyvä. Helppu nousta rantaan ja kävellä polkuja pitkin ristiin rastiin. Koillisen ja lännen puoleiset tuulet pääsevät tähän, joten se kannattaa ottaa huomioon, jos aikoo tänne tulla.

Koska sattui olemaan synttärini, ostimme kauppareissulla kaukun, joka sitten nautittiin täällä luonnon rauhassa.

Sattui merikotkakin jopa pariin otteeseen lentelemään lähistöllä. Taitaa pitää pesää tässä lähellä? Korkealla oli kun kuvan sain otettua.

Pieni video:

Seuraavaan kertaan.